Anteeksiantamattomat synnit..

Jees,taas sitä innostuin kirjoittamaan. Lähinnä uutisista mitä tänäään olen lukenut. Iltalehti kertoo ensin poliisin tulleen öihin 3 promillen humalassa.. Siis aivan älyttömässä kännissä tai sit viikkokausia juoneena.. Voi sitäkin ihmisparkaa kun on tehnyt elämässään väärän valinnan ja ratkaissut ongelmiaan juomalla. Noh,tietenkin se sai potkut ja uutisen alla joku oli kirjoittanutkin hyvin "Jos on syytettynä itsepuolutuksesta hyökkääjälle aiheutuneiden vammojen vuoksi,sitähän voisi käyttää syynä ettei voinut odottaa poliisin saapumista paikalle sillä poliisi saattaisi olla kännissä.." Tämä on aivan tosi,ja varmasti tuo humalaisen kytän temppu lasketaan ennakkotapaukseksi.

Toinen uutinen: "Nokia missio on erottanut pitkäaikaisen johtajansa Markku Koiviston seksuaalisten rajojen rikkomisen vuoksi." HÄ? Vuosi kausia juoksin Markun kokouksissa ja nyt se pirulainen on mennyt ja ilmeisesti pettänyt vaimoaan.. Tähän johtopäätökseen tulin koska jos kyseessä olisi hyväksikäyttö,asia menisi oikeuteen ja siitähän vasta uutinn nousisi.. Kysymys kuuluukin vain,että missä kohtaa raamattua synnit ovat laitettu pahuusjärjestykseen? Jos jumala antaa KAIKKI synnit anteeksi ja ihmisen tulisi olla jumalan kuva,niin MISSÄ on armo? En näe.. Vai onko tämä jokin pitkäaikainen salaliitto jolla Markku on saatu syrjäytetyksi vallasta? Että hänen luottohenkilönsä on mennyt ja kertonut "markku on tehnyt anteeksiantamattoman synnin"  Eikö jumalan kaikilla palvelijoilla pitäisi olla jonkinlainen vaitiolovelvollisuus.. Ja ihmettelen miksi Markku on mennyt ylipäätänsä kertomaan ihmiselle teostaan jos VAIN jumala voi antaa anteeksi.. Eikai siinä tarvita välikäsiä vaikka varmasti tunnustamisen hetkellä hänestä on tuntunut että taivas on suljettu tänään.. Tiedän tuon tunteen kun tekee jotain mitä katuu sydämensä pohjasta ja katsoo mustaa yötaivasta. "anna minulle anteeksi" itku kurkussa,polvillaan..  Joko hihhulit ovat väärässä julistaessaan olevansa jumalan kädet tai sitten jumala ei ole sitä mitä 2000 vuotta on luultu..

Köyhyyden viimeiset päivät..

Edellinen kirjoitukseni "uskon tie" arvatenkin pomppasi ja sai useita latauskertoja suhteessa muihin teksteihin. Yksi lukijakin on lisääntynyt joukkoon joka on positiivis suuntainen asia. (= vähän niinkuin positiivinen) Tällekin kirjoitukselle on syvällinen aihe,mutta ei sellaista paloa minkä vallassa syntyi tuo edellinen vuodatukseni uskonnnollisuudesta ja uskosta.. Kadonnutta ystävää se ei kai koskaan tavoittanut mikä murentaa jälleen palasen sieluni mustasta hiiltymäkohdasta. Siihen purppuran ympäröimään mustaan aukkoon on kadonnut kaikki minulle rakas,viimeisimpänä dobermannini Kiki ja ystäväni Kirsi. Oma itsekkyyteni ei kuitenkaan anna tahdolle valtaa ottaa puhelinta kauniiseen käteen ja aloittaa sovinnon tarjoaminen. Sellaista se on,omista virheistä kuuluu kärsiä. Ollaan sitten erikseen ja minä ikävöin yhteisiä vuosia hiljaa yksin kyynelehtien..

Mutta,niin,juu. Köyhyys joka on riuduttanut (tämäkin voi olla uusi termi) minut nälkäkuoleman ja ulosottoviranomaisten läheisyyteen on päättymässä maanantaina. Rahaa! rahaarahaarahaa!! Mutta nyt kun asiaa on syventynyt pohtimaan,niin onhan minun elämästäni mennyt suurin osa ILMAN sitä rahaa ja aina on jotenkin pärjätty. Mitä köyhä rahalla? kysyy isä aina kun pyydän kympin kahden vippiä.. Auton hankinta on elämäni konkurssin syy,mutta kun ilman autoa ei voi tehdä töitä niin siitäkään ei voi valittaa. Bensa maksaa 1,60/litra ja minulla kuluu kuukaudessa niitä litroja ainakin 70 niin siitä voi sitten laske mielensää mukaan mitä jää käteen 413 eurosta joka jää vuokran jälkeen käytettäväksi ellen ole saanut yli 700euron tilipussia + kelan rahoja, 
Sain ystävältäni ruokalahjoituksen jonka avulla olemme miehen kanssa pärjänneet ja voineet jopa ostaa pussillisen sipsiä viimeisillä rahoilla. Olen niin onnellinen että on olemassa myös tällaisia ihmisiä. Myös koiralle hän laittoi mukaan jo kertaalleen sulanutta kanaa jota pätkis vetää tavallisen koiranruoan mukana mielellään vaihteluna.. Muta kun on vetänyt nuudeleita ja tonnikalaa aikansa,tuntuu palapaisti ja kana riisillä gourmee aterialta..

Maanantaita odotellessa..

Uskon tie..

Olen viime aikoina kohdannut yllättävän paljon erilaisten uskontojen edustajia. En tiedä miksi,mutta heitä tuntuu olevan jokaisessa kadunkulmassa ja kaikkien oma jumala tahtoo pelastaa juuri minut. Taustallani on muutaman vuoden ahkera helluntaiseurakunnassa ravaaminen ja kiihkeä usko jumalaan joka nyt sitten "aikuistumisen" myötä on jäänyt taakse yhä enemmän ja enenmmän. Nyt kuitenkin kun olen taas kuullut tuon saman kuluneen kaavan"jumala rakastaa sinua ja tahtoo sinut taivaaseen" useaan otteeseen olen pysähtynyt miettimään uskoa.. Uskohan on vain toivomista paremmasta joka joskus kuoleman tuolla puolen sitten odottaa jotta ihmisten ei tarvitsisi pelätä sinne siirtymistä. sinne päästäkseen on tehtävä mitä erilaisempia temppuja jotta voisi näyttää sitten hyvältä portilla. Toisille usko on jokapäiväistä kädestä ohjaamista kaikessa mitä ihmiset tekevät. Kaikkeen pitää pyytää apua jumalalta ja olla yli kiitollinen kun asiat järjestyvät sitten ihmisen toivomalla tavalla.. Anteeksi kirjoitustyylini joka loukkaa monia yli uskovia eli "hihhuleita" Teissä ei ole mitään vikaa,itse en vain ymmärrä enään..  Sen myönnän,että usko on pelastanut minun henkeni useaan otteeseen. Se on antanut toivoa itsemurhan kynneksellä,uusia ystäviä ja sosiaalisuutta kaamosmaiseen yksinäisyyteen ja rohkeutta elää elämäänsä juuri sellaisena kun nyt sattuu olemaan. Muutama ristiriita joihin koskaan en ole saanut selvyyttä ja kerran kuulemani lause oman "hengellisen johtajani" suusta : Älä lue kaikkea raamatusta,kaikkea ei voi ihminen ymmärtää!..? What? Ihmettelen suureen ääneen miksi jumala olisi inspiroinut ihmisiä kirjoittamaan kirjan ihmisille jota ei ihmiset kokonaan ymmärrä?? Miksi kirjassa on mahdollisuus irroittaa osasia ja tehdä täysin eri uskonto niiden pohjalle. Kadunkulmassa paasaava setä hiljeni ja raapi partaansa miettien.. "en tiedä kaikkea,olen olut uskossa vasta vuoden" Jaahas..

Kaiken uskonnollisen sekasorron pääni sisäpinnoilla sekoitti vielä käteeni osunut teon Da Vinci Koodi. Onko 33 prosenttia maailman väestöstä lukuun ottamatta muutamaa tutkijaa väärässä koko kristinuskon perusteista vai ei? Ovatko sangrial asiakirjat olemassa? Meni yksi yö kun luin tutkijoiden tekemiä havaintoja internetin ihmeellisestä maailmasta.  Jos uusi testamentti on vain väärä todistus,eikä jeesus koskaan noussut haudastaan (tai tullut tajuihinsa pyörryttyään ristillä tuskasta) niin mistä hemmetistä tulevat sellaiset asiat kuin pyhänhengen kosketus jossa sadat ihmiset yhtäkkiä heittäytyvät selälleen ilman minkänlaista varoitusta ja kaikki muut "yliluonnolliset" tapahtumat..? Kuitenkin olen olut kokemassa nämä tai sitten liittynyt suureen hullunmyllyyn. Kuka tietää,minä en ainakaan..

Muttajoo,se siitä hihhuleiden elämäntyön pohtimisesta,heistä ainakin yksi on minulle korvaamattoman tärkeä vaikken häntä näekään kuin kerran vuosikymmenen aikana,jos mahdollista.

Asiasta ystävyyteen..
Töissä on ollut super hienoa olla,mukavia eläimiä ja suhteellisen hyväkuntoiset työskentelytilat. Kaksivuorotyö kuitenkin rajoittaa elämää niin paljon että kaikkea tyhmää on tullut tehtyä ja sanottua ja riidat ovat jääneet sopimatta. Yhtä ihmistä tyhmyyteni huippuhetkellä loukkasin vaikka tarkoitin heittoni lähinnä julmaksi käänteishuumoriksi. Tajusin virheeni vasta kun loukkaantuneelta alkoi sadella tekstiviestejä joiden tulvan päätin "kierin maassa anellen armoa" Anelin turhaan,sitä ei koskaan tullut.. Toivonkipinä on silti heikosti palamassa jotta jälleen voisimme lähteä yhdessä autoilemaan jonnekin ja seikkailemaan hylättyjen talojen raunioissa.. Toisaalta taas ei huvita seurata hänen jälleen pahenevaa tilaansa ja seistä puolikuolleen ihmisen vierellä pystymättä tekemään mitään. Varsinkin kun pahenemisen olen itse aiheuttanut.. Anteeksi siis..jälleen.

Muuten eläm kukoistaa. Kohta lähden kirjastoon viemään myöhästynyttä aineistoa ja kuvittelen käveleväni kuntosalin ovesta sisään pienelle jumpalle. Jatkuvat lehmien vieressä kyykkiminen on saanut lihakset jumiin..

Tylsää..??

On tässä taas ollu miljoona kertaa tarkoitus kirjoittaa tänne. Välillä kännissä,välillä selvinpäin. Kaikenlaisia ajatuksia pitäny purkaa ja rakentaa tän kautta mutta aina jäänyt.. Pätkän kanssa menee aika kehnosti, Viron reissun jälkeen en oo saanu minkäänlaista otetta koiraan enkä innostusta TOKOtouhuun. Oltiin lauantaina pitkästä aikaa valkeekoskella treeneissä ja hannele (pääjehu) silmät loistaen kehui pätkää kun sen vietti on niin voimakas jäljelle.. Ainoo ongelma on se että mä en osaa enkä uskalla tehdä mitään kun on ihmisiä ja yksinkin tuntuu että teen väärin. Aloittaminen on myös vaikeeta. Pätkä on menny jotenkin niin paljon taaksepäin koulutuksessa eikä se enään oo kiinnostunu siitä mitä sille sanoo. Vähän sama juttu kun kikillä aikanaan kun sitä yritin kouluttaa. Ärsyttävää takapakkia kun tarvii taas aloittaa ihan kymmenestä askeleesta seuraamis -harjoitukset. Kumpa taas saisin jostain ihmisen jonka kanssa käydä lenkillä ja vois näyttää mitä mä tarkotan. Valkeekoskellakin kaikki vaan höpöttää omia juttuja mä tunnen itseni välillä todella ulkopuoliseks niiden kuvioista. Jotenkin kuin mun jutut ei vaan kiinosta kun useinkaan niitä ei kukaan edes kuuntele loppuun..

Kai tarvii taas vaan ottaa itseään niskasta kiinni huomenna kun to & pe olis töitä..