Pidätys..

Kyyneleet ovat matkalla maahan. Poskiani pitkin virrata tahtovat ja lentää,lentää.. Minä vain pidätän itkuani. Kuuntelen jatkuvaa nöyryytystä ja haukkumista selkäni takaa. Olen repeämäisilläni..taas.. Ja hän joka lupasi olla minulle rakas koko loppu elämämme,sanoillaan saattelee minut maailman syvimpään kolkkaan ja rutistaa viimeisenkin hyvän ajatuksen mielestäni. Jatkuvat toistuvat lauseet,jatkuva sama ääni. Kauanko tätä ihminen kestää?

Hyvän odotusta..

Hyvän olon odotus. Ei jaksaisi taas. Jokainen aamu ennen lääkkeenottoa rutistava ahdistus ja hengitysvaikeudet ovat osa kahvinjuontia,aamulenkkiä ja aamuröökiä. Pitäisi ottaa lääke heti kun herää ja lähteä liikkeelle vasta kun se vaikuttaa,mutta en vain jostain syystä ole tehnyt niin. Auttaisiko se jotain? Määrää nostettiin 7,5mg/pv ja kaksi päivää ovat olleet positiivisia ja mukavia eikä ole ollut juurikaan mitään tavallisesta poikkeavaa. Aamut ja illat ovat vain helvettiä.. Pitäisi lähteä hakemaan tupakkaa kaupasta ja jossain vaiheessa ystävän kanssa kirpputorille. Taidan kerätä voimia vielä hetken..

Piiskuri..

Miksi en voi antaa itseni olla hidas? Henkinen piiskaus vie ne vähäisetkin voimat raskaasta työpäivästä. Lihakset huutaa "hitaammin!!" Ja mieli  vaatii nopeutta ja tehokkuutta. Uupumus jo muutenkin ovella. Miksi vielä tiedostaen lisää?

Pitkä ja kivinen tie...

Osaisimpa tehdä tilanteelleni taas jotain. Ahdistus joka oli hetken poissa on palannut riivaaman minua. Olen onnettomampi ja yksinäisempi kuin pitkään tai pitkältä tuntuvaan aikaan.. Yritin jaksaa yksin ilman polin tukiverkkoa ja nyt kun huomasin sen olevan turhaa,en pysty edes soittamaan apua. Mies on jokainen päivä kännissä ja vittumaisempi kuin koskaan. Jos minulle ja eläimille olisi paikka,lähtisin varmasti..
Vedin elämäni kännit. Tulos  kuusi tuntia oksentamista ja täysi muistinmenetys. Ei vanha konsti tepsinyt. Tuntuu niin paskalta luovuttaa,mutta antaa palaa. Ei pysty enään.

Jaksaako?

Koko viikon töissä ollut ja nyt alkaa jo pääkoppa puutumaan. Pelkokohtauksia,aistiharhoja ja muuta mukavaa. Vielä olisi kaksi päivää,neljä lypsyä,kahdeksan matkaa eli noin 200 kilometriä pitkin vaarallisen liukasta ja mutaista polkua jossa ei mahdu kunnolla kaksi autoa.. Suhdeki viilenee kummasti aina kun molemmat ovat töissä. Illalla ollaan väsyneitä eikä jakseta huomata toisiamme,tai sitten se muttuu riidaksi..

Pelko..

Eilinen yllätyssoitto töihin,painostavan ahdistavan kurja työilta ja ilta kotonakin (pelkkää vittuilua) ja yöllä pelottavat sekä painostavat unet ja tässä sitä nyt ollaan. Illalla "näin" jonkun seisovan meidän piha-aidan takana ja nyt kun koiran kanssa olin ulkona ja hiukankin tuuli,olin varma että kuolen.. Ahdistaa ja pelottaa tuo matka ovesta autoon.

 Onko auton takapenkillä joku?

Mietintää..

Eilinen oli mukava,mutta helvetillinen päivä.. Piti olla ohjelmaa,mutta kaikki kariutui ja lopputulos oli valtava ahdistus. Olin niin tyhmä,jälleen enkä mitään saanu pidettyä muistilokerossani. Eniten harmittaa koiratreenit jotka unohtuivat kun ystäväni tuli käymään. Hänkin halusi aika nopeasti lähteä pois. En tiedä miksi ahdistuin. Koskaan juurikaan ei ole sen suurempaa syytä. Taustalla voi olla se,että polin käynnit loppuivat. Tiistaina menen psykiatrin juttusille ja sieltä sitten aikanaan jonnekin. Oli niin kurjaa taas juuri kun oppi tuntemaan yhden mukavan ihmisen polilla jättää hänet "me ei sitten enään nähdä" Niin,ei nähdä. Aion lähettää hänelle kiitosviestin.. Auttoi kuitenkin tuon pahimman yli.
 On niin hankalaa nykyään elää päivittäistä elämääni kun tiedostaa oman tilansa. Oli helpompaa kun antoi kaikkien oireiden ja pelkotilojen vain kuulua asiaan. Ja nyt kun toisaalta pelkotilatkin ovat pahentuneet esim lenkeillä,on tuskaista olla olemassa. Pakko vain jaksaa vielä tiistaihin ennekö saa taas jonkun näköisen avun. Ainakin toivottavasti.  Toisaalta olen muutaman kerran yrittänyt kestää pelkoni ja mennä vain eteenpäin esim metsässä. Ei väliä,tuuleeko ja minusta tuntuu että puut kaatuvat päälle. Se on tosin helvetillisen vaikeaa ja koira huomaa heti kun minua pelottaa.. Huono asia on myös se että kun tiedän että alan pelkäämään jotain,pelko tulee aikaisemmin,eikä juuri siinä tilanteessa kun jotain aivan tavanomaista tapahtuu.  Se johtaa siihen,että käännyn pois ja menen toista reittiä.  Yksin pystyn olemaan jo kotona. Ja muutenkin. Ei häiritse enään juuri mikään..

So dark,So windy,so scary..