Sinun viereesi saavun,silmiäsi katson,silitän hetken.
Sinä elämästäni poistut,sateenkaaren tuolle puolen,teet ikuisen retken.
Minun rakkauteni vuoksi,sinut on päästettävä pois.
Kumpa jokin ihmelääke,annettavaksi ois..
Kiki nukkuu sylissäni nyt ja hengittää hiljaa. Se e pysty seisomaan enään kuin hetken kerrallaan ja sitten taas kiipeää vaivalloisesti sohvalle. Nyt se tietää mitä on tulossa,tiistaina jos hakametsän eläinlääkärillä on rauhallista silloin. Minä haluan pitää koiraani sylissä ja olla sen saattajana rajalle asti. Turkki kastuu kyynlistä yhä uudelleen.. Muuten juhannus menee hyvin. Eien olin hieman juhlimassa ja oli ihan hauskaa. Sai ajatella jotain muuta kuin käsiini kuolevaa koiraa. Nyt kun olen yks kotona,pätkis syö luuta ja kiki pitää päätään sylissäni,tuntuu taas niin pohjattoman surulliselta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti