Niimpä niin.. sitä minä olen. Koko elämäni on muuttunut ja olen oppinut katsomaan uudesta näkökulmasta sen sisältöä.Silti minun henkinen sietokykyni muutoksille ei ole kehittynyt mihinkään suuntaan ja viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet pääni sisään lukon vailla avainta.. Suhde mieheen jonka kanssa olisin voinut mennä naimisiin on kuivunut. Vain sen vuoksi että halusin tutkailla elämääni rauhassa erään henkilön ohjaamana ja omat ongelmani kävivät niin ylivoimaisiksi etten voinut tukea häntä hänen ongelmissaan, Toivottavasti en saanut vakavaa tuhoa aikaan. Kummallista on se ettei minusta tunnu miltään vaikka tiedän että tämä oli nyt tässä.. Missä on kaipaus? Kai se tulee ohjelmistossa myöhemmin.
Olen tavannut ihmisen jonka kaltaista olen tietämättäni aina etsinyt. Hän ei halua minulta mitään muuta kuin ystävyyttä ja hän tukee minua matkallani "parempaan olotilaan". Harvassa ovat olleet ne jotka eivät pyri pöksyihin tai omistamaan minua. Olen päättänyt että kukaan ei enään tule omistamaan,alistamaan tai rajoittamaan minua. Riittää!! Aion myös jossainvaiheessa palauttaa hyviä ihmissuhteitani takaisin eloon. Monet ystävät ovat jääneet suhteiden vuoksi varjoon kun en ole ehtinyt ottamaan yhteyttä eivätkä hekään ole muistaneet minua tarpeeksi. Aion korjata tekemäni virheet..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti