Eniten vituttaa kaikki..

Tänään on ollu aivan järkyttävä päivä. Aamusta alkaen on ollut vetämätön,surullinen ja apaattinen olo. Koiralla todettiin kohtutulehdus ja sai 10 päivän antibioottikuurin. En ole jaksanut taaskaan tehdä mitään muuta kuin vain olla. Toivon että voisin kadota jäljettömiin juuri nyt. Lähelläni on ihminen joka pystyisi auttamaan minua näinä päivinä,mutta hän ei tahdo. Hänellä olisi ammattipätevyys,mutta en ole hänen potilaansa. Olo on jotenkin hyljätty vaikka ymmärrän hänenkin näkemyksensä..Vai ymmärränkö? Tahtoisin ymmärtää. Olin avautunut hänelle humalassa,en edes muista yön tapahtumista juurikaan mitään ja oloni oli sanoinkuvailemattoman hirveä. Miksei hän tee mitään tai sano mitään? Ehkä hän ei usko minua. Olenhan minä valehtelija. Pääni huutaa,kehoni huutaa eivätkä hirveän kivuliaat kuukautiset yhtään helpota elämää. Panacod auttaa,onneksi. Tekisi mieli ottaa niitä riittävän monta,jotta pääsisin katoamaan. Edes hetkeksi... Iltaa kohden olo alkaa jo helpottua. Kaipaan vain takaisin tiettyyn aikaan elämästäni. Sinne,milloin olisin voinut hakea apua. Sunnuntaina kuulin että 8vuotta minua hoitanut psykiatri oli löydetty torstaina kuolleena sohvalta. Hän oli kirjoittanut vielä keskiviikkona iloisen ja tulevaisuudesta kertovan sähköpostin. Miksi hän ei ollut ehtinyt edes sohvalta kohti puhelinta soittaakseen apua? onko hän tehnyt itsemurhan? Viimeinen ihminen jonka voisin kuvitella tekevän niin. Hän on vain antanut kuoleman tulla,avannut sille oven ja lähtenyt pois. En ole lähettänyt hänelle edes viestiä jossa kiittäisin hänen elämäntyöstään minua ja ystävääni kohtaan. 8 vuotta on pitkä aika.. Olin sunnuntaina humalassa kun kuulin mitä on tapahtunut. Olin sunnuntaina humalassa koko päivän..