Onko sieluni liimaantunut asfalttiin? Liian tottunut kaikkeen. Jatkuva liikenteen virta ja ohikiitävät ihmiset omia elämiään kantaen. Kun tulee hiljaisuus,olen täysin hukassa. Metsä humisee hiljaisessa yötuulessa ja puun lehdet hakkaavat toisiaan vasten korvia särkevällä voimalla. Painetta korvissa,tahdon jonkun äänen,heti! Kitaraakaan ei voi soittaa sormet verillä koko yötä.. Uni tulee kuitenkin,asetan saunan rentouttaman ruumiini vaakatasoon ja huokaa hiljaa.
Mökkielämää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti