Nyt voin sanoa että päivä on ollyut hämmentävän raskas.. Aamulla lähdimme puoli yhdeksältä kävelemään kohti työpajaa jossa aloin työstämään taas kaappia. Tein hommia lähes tauotta 2.5 tuntia ja kun lopetin,sain kuulla kummallisia lauseita ja suoria totuuksia jotka muistuttivat menneestä elämästä pelottavan paljon ja saivat pääni heittämään volttia. "sulla on uudet farkut"..what? käännyin ja katsoin sanojaa hämilläni. "hyvä,sillä ne edelliset näyttivät aivan karmeilta"..ööh? tota.. Pala nousi kurkkuun enkä tiennyt miten reagoida. Siis mitä vittua? kuulemma mun mustat pillifarkut näyttävät mun perseen metrin levyisenä ja jalat kymmenen sentin tikkuina..ööh? niinhän se asia sitten on,jos farkut ovat ihonmyötäiset? joo,näyttää karmeelta mutta tuntuu hyvältä.. Kai sitä täytyy taas alkaa pelkäämään muiden kommentteja ja pukeutua miten he haluavat. Tein sitä 10 vuotta enkä enään todellakaan jaksaisi. Pitäkää turpanne kiinni,mun pukeutumista ei kommentoida!
Myös toinen ihminen hämmensi minua.. Lähetti tekstiviestin "kaduttaako" kun suostuin hänen kanssaan kahville eräänä päivänä vaikkemme ole nähneet useaan vuoteen. Niin kaduttaa mikä? puhuminen? teenjuonti? juu,ei kaduta mutta jäin miettimään mitä hän tarkoitti..
Töissä oli muutenkin hankalaa kun kaikki tuntuivat tietävän kenen kanssa seurustelen? joo,olihan hän kertonut muutamalle jotka olivat kertoneet taas eteenpäin. Noh,tuskin ketään oikeasti niin paljon haittaa vaikka ollaankin yhdessä. Ihmettelevät varmasti mitä hän minussa näkee? noh,en tiedä siihen vastausta.. Sen tiedän että hän ei käytä minua hyväkseen ja se riittää. Nojoo,kerrotaan nyt sitten että hän on Tatu.. Tuskin se kenellekään mikään jymy-ylläri on jotka hänen tuntee.
Nyt alkoi väsyttää,kohta tulee kaveri käymään koneella ja mä alan kai vähän järjestään tätä kämppää.
20:00
Kikin jalat taitaa olla taas kipeet.. Änkee ihan väkisin viereen ja on vaan apaattinen. Annoin sille lääkkeen,ei oo vaikuttanu mitenkään. Kirjoitin taas surullisia..
Sinä jonain päivänä
Antakaa minulle anteeksi sinä päivänä
kun kerron kuinka sairas olen.
Kun en enään tahdo lähteä lenkille
enkä peitellä tuskiani.
Anna minulle levon hetki
sinun lämpimässä sylissäsi.
Silloin kun suljen silmäni
ja tassuni viilenevät hiljaa..
Kanna minun muistoani sydämessäsi
anna haukkuni soida unissasi
Minun ruumiini säilytä kodissasi
tai peittele minut kosteisiin multiin
Sillä tiedäthän etten ole enään siellä
vaan minä odotan sinua kotiin
Istun taivaiden portin takana
katsomassa kun sinä viimein saavut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti