Väliaika..

On ollu kiireitä,varsin mukavia sellaisia koska rakas on ollut nekalassa nyt torstaista lähtien eikä oo varmaan vielä tänään lähdössä pois. Me oltiin perjantaina kuskina,lauantaina kruisailtiin autolla ja syötiin hyvin. Pyhän vietin maalla mummolassa ja illan taas kultaisen kanssa.. On tää ihmeellistä aikaa.. Olin jo melkein unohtanut miltä tuntuu kun on jollekin se tärkein ihminen,tai ainakin kärkipäässä. Jokainen huomionosoitusmkosketus ja sana sekä katse saa minut hymyilemään sisäisesti. Kumpa kaikki voisi jatkua näin,en tarvitsisi muuta.  Nyt kun en ole kirjoittanut pitkään aikaan enkä käynyt melkein viikkoon facebookissa,olen huomannut kuinka olen omistautunut hänelle ja unohtanut kaikki muut ystäväni ja tuttuni täysin. Asia pitää korjata,kumpa vain saisin jonkun viemään kikin lenkille iltapäivällä. Kaikki on taas olevinaan yhdestä koirasta kiinni vaikka todellisuudessa en ole pitänyt yhteyttä tosimaailmassa kymmeniin ihmisiin varmaan yli vuoteen. Tusin kukaan lähtisi kanssani kahville/päiväkaljalle vaikka kysyisinkin. Tai sitten lähtisi. Mistäs minä sen tiedän? Kohta tulee rakas taas tänne ja   aletaan valmistamaan kunnon ruokaa,joka toivottavasti edes muistuttaa karppia. Aijai,karppikuviot jatkuu sit kun on taas rahaa..