En tiedä,mutta on vain sellainen olo että on pakko kirjoittaa julkisesti. Päiväkirjan kirjoittamisesta ei saa samanlaista tyydytystä kuin "joku muukin tietää miltä musta tuntuu,tai ainakin lukee siitä" fiilis voi saada aikaan. Olen hiukan ehkä kyllästynyt hautomaan omia ajatuksiani näin hulluuden partaalla. T'änään on ollut hyvä päivä. :vähän kaljaa ja vähän THC,vähän sydänlääkkeitä ja hyvässä & turvallisessa seurassa. Jonkun mielestä elämä on tuossa kohtaa aivan vituillaan,mutta olempahan säästynyt jokapäiväiseltä ahdistukselta tänään.. Voittajaolo suorastaan..
Ahdistaa vain kun ystäväni lupaa auttaa minua "katsellaan jokupäivä" ja sitä jotain päivää ei tule kuitenkaan. Odotan mielenkiinnolla auttaako minun tilannettani enään mikään? Ovatko jatkuvat harhat osa kaikkea ajatustoimintaa minussa? Ja tärkein,MITÄ tapahtuu kun elämästäni poistuu se kaikki epätodellinen paska mitä olen jo tarpeeksi kestänyt? Kestänkö ilman sitä vai kehittääkö puolustusmekanismi taas lisää..Pahempia? Sitten mennään eikä meinata piipaa niemeen odottamaan lääkeannoksi toisensa jälkeen.. En tahtoisi niin kuitenkaan. Ajatus siitä etten voisi hallita omaa mieltäni,kuvottaa minua.
Lääkkeet poistavat oireet,eivät ongelmaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti