Jaa..

Olen kyllästynyt ihmisiin jotka sanovat jaa. Eräs heistä kuvittelee elävänsä onnellisessa pariuhteessa kanssani. Tai,voi suhde olla onnellinen,mutta minä en ole. En tänäänkään. Muutan pois,sillä nekalan ahtaat kadut eivät tarjoa minulle enään mitään. Tunnun olevat kaikille jonkinlainen vitsi. Tänään oli hyvä päivä,periaatteessa. Aamulla tein muuttoa kunnes kaikki taas romahti. Ei tunteita,ei ajatuksia. Tuijotin vain tyhjyyteen enkä saanut mieleeni muuta lausetta kuin "niin surullista". Kiki-koirani kuoli vuosi sitten,en sure sitä julkisesti. En edes niin että itse huomaisin. Voiko surra salaa itseltään? Joskin tämä kaikki onkin vain oire surustani jonka olen piilottanu liian syvälle.. Tekisi mieli itkeä nyt. En voi,sillä mies ulee hetken kuluttua baarista. Töihin pääsen vasta 20.7 Liian pitkä aika on olla vain paikoillaan ja tehdä muuttoa. En edes usko että uusi koti tarjoaa minulle/perheelleni  mitään uutta. Vanhoja haavoja kun ei korjata lyömällä uutta paskaa päälle.  Mielenterveystoimisto on vasta maanantaina auki. Olen halunnut soittaa sinne.. Tuskin enään maanantaina pystyn. Itken sisäänpäin omaa kurjaa oloani ja haluaisin auttaa itseäni nyt huomattuani ettei kukaan toinen sitä halua. Mitä mielenterveystoimisto voi asialleni tehdä? Ota lääke,se auttaa. On kai sitten pakko. Olen menettämässä otteen..