Tuttu tunne hulluksi tulemisesta seuraa jälleen. Hirveän raskas työputki tuskin helpottaa elämää. Autossa on koira takapenkillä,käännyn kymmenen kertaa katsmaan onko? No ei.. Helpota ei sekään että kuvittelen jonkun päivän räjähtävän käsiin ja elämäni menevän sekaisin. Tuntuu vain siltä,vaikka tiedän ettei niin välttämättä käy.. Tai mistäs sitä tietää? Helvetin sekavaa pohdintaa joka ei milloinkaan pääty..
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista