Huokaa maa,metsä ja tuuli. Minä vain istun ja peloissani kuuntelen. Jokin rasahtaa ja kauhu kutittelee tutusti selkäpiitä.. Näitä päiviä on jälleen liikaa ja toivon että joku voisi tulla ja kertoa kaiken kääntyvän parhain päin..
Odotan,mutta kukaan ei tule ja jään jälleen yksin hämärtyvään metsään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti