Psykoosi..

Se hetki kun makaat kotona sängyssä iltapäivällä yhä.. Kun sisäinen päivä ei koskaan nouse yön pimeyden otteesta ja kehosi on jäänyt off-asentoon. Kun suurimman hätähuudon huutaneena odottaa saapuvaa pelastajaa jonka tietää olevan oman harhaisen mielen tuotos. Mieleen juolahtaa  kuvia kuolemasta ja tunnet kuinka sen kylmä henkäys imee sisäänsä viimeisetkin onnelliset ajatukset. Kello laskee aikaa yöpöydällä ja vaatekaapin ovi narahtaa. Tuttu ystävä, kauhu saapuu vieraaksesi peitelläkseen sinut sisäänsä.. Akku on loppunut puhelimesta johon yrität tarttua eikä muuta pakokeinoa ole. Antaudut lopulta ja vajoat piinaavaan helvettiin jossa sinun jokainen virheesi ja syntisi on kirjattu tarkasti ylös. Alitajunta täyttyy hiljalleen ääripisteeseensä ja kaikki ympärilläsi oleva maailma vain katoaa kauemmas,kauemmas,kauemmas..