Huomenna on terapia..Huoh.. Vihdoin pääsen puhumaan. Luulen tosin,ettei 45min aika riitä kaiken kertomiseen.. Yritän siis kasata ajatuksia nyt.
Työ: Kaikki meni mitä oli tulossa. Miten se ihminen pystyy tekemään tuollaisen tempun että peruu koko homman 48tuntia aiemmin kun minun piti aloittaa. Tuhosi koko elämäni ja kaikki suunnitelmani tulevaisuudesta.. Nyt tunnen itseni tyhjäksi ja turhaksi. Jopa sellainen kysymys pyörii mielessä: Miksi minä hengitän? Tähän vastaus on tosin yksinkertainen..Eläimet,niimpä tietenkin!
Psyyke: Riekaleina. Ero ja stressi ovat saaneet minut lähestulkoon sekoamispisteeseen. Pääkopassani pyörii tuhat ja yksi kysymystä. Kaiken kysymystulvan keskeltä nousee vielä yksi: Miten tämä on mahdollista? Pelkään ja nautin asioista yhtäaikaa ja se tunne on järkyttävän epämiellyttävä ja hämmentävä. Olen sairastunut vastentahtoisesti bulimiaan(?) ja kuten jo aiemmin mainitsin,laihtunut rajusti.. Tälläkin hetkellä ajatus ruoasta saa minut oksentamaan..
Terveys: Laihtuminen on saanut minut heikoksi.. Lihakset pudonneet ja yleiskunto romahtanut. Kroppani huutaa "syö ja lepää" Mutta kummankin suorittaminen on vaikeaa. Syöminen oksettaa ja nukkuessani vaanivat painajaiset..
Muuten: Rakkaus soittaa ovikelloa,mutta minä en pysty avaamaan.. En vielä. Kysyntää on enemmän kuin pystyisin edes kunnossa antamaan. Ahdistun ja pelkään jokaista miespuolista tällähetkellä. On tietenkin tässäkin poikkeus. Hänellä on puhtaat jauhot pussissa... <3 "tuijotellaan kattoa vaan"
Mitä vielä?? Ehkä muistan myöhemmin.. Päivitän!
Oletko antanut itsesi itkeä? Itseäni oksettaa, jos kehoni tarvitsisi itkeä, mutta en joko tajua tai halua antaa sen tehdä sitä.
VastaaPoistaTsemppiä rakas ystäväni. Olet ajatuksissani vaikka liian harvoin nykyään ollaan yhteyttä pidetty...
VastaaPoista