Kolmen viikon ja kolmen päivän suruprosessi etenee.. Olen voitolla ja tunnen itseni vahvemmaksi. Eräs henkilö on saapunut elämääni ja peloistani huolimatta yhäkin turvanani. Oloni on niin euforisen hyvä,etten tiedä miten päin olla.. Rakkaus <3 Tunnustin hänelle olevani ihastunut ja tärisevin käsin kirjoitin lauseen "täytyy kyllä tunnustaa...." Olin tukehtua ja pyörtyä kun hän yllättäen kirjoitti " niin minäkin..." Tapasimme ja vietimme yön yhdessä silitellen ja puhuen kaikesta.
Toivon kipinä on syttynyt. Vielä löytyi pisara toivoa jo tummuneesta mielestäni ja hiukkanen voimaa ponnistaa eteenpäin. Yksin en todellakaan tähän pysty,mutta Hän on lluvannut olla tukenani niin pitkään ja enemmänkin kuin tarvitsen... Kummallisinta tässä on paikka mistä Hän löytyi. Maailman viimeinen kolkka. Siksi tämä on niin uskomaton paletti.. Itsemurhan partaalta täydelliseen euforiaan ja tulevaisuuden suunnitteluun. Huoh,huudan koko maailmalle "mulla on hyvä olla"!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti