Juu,vettä ei oo tänään tippunut ainakaan mun niskaan mutta harmaata on.. Eilen illalla iski jälleen ahdistus päälle ja ajattelinpa mitä tahansa asiaa,olo oli kurjaakin kurjempi. Eiliset treenit pätkän kanssa menivät niin loistavasti ettei paremmasta väliä vaikka uuden ihmisen kommentti ei ollutkaan ihan niin muotoiltu kuin olisin toivonut ja hiukan turhan "kyllähän siitä nyt jotakin saa".. Totahan se on ettei pätkästä koskaan tule mitään kisa koiraa mutta silti tuntuu pahalta kuulla se suoraan ihmiseltä joka ei meistä mitään tiedä. Harmittaa myös että kun vihdoin sain pätkiksen jäämään seisomaan liikkeestä,ei sitä huomannut kuin yksi. Tuntuu välillä siltä että saadaan olla pätkiksen kanssa mukana vähän kuin säälistä vaikkei tuo nyt olekaan mikään "dobbereiden oma" ryhmä. Voi olla että tää syys masennuksen poikanen saa mut vaan ajatteleen taas "kaikki vihaa mua" ja "ei ne haluu olla mun kans" tyylillä. Illalla kuitenkin olisin halunnut jäädä kotiin mököttämään peiton alle ja synkistellä siellä. Lähdin kuitenkin sitten leinolaan Tatun luokse ja se kannatti. Olo on paljon parempi kun on toisen lähellä..
Puolen päivän aikaan pitäisi olla haastattelu Kipinä ryhmään josta sais vielä 9e/ päivä sossun rahan lisäksi ja olis jotain tekemistä päivisin.. Toisaalta mä en nyt haluais mitään puuhakerhoa mutta en tiedä sitten miten sitä pitäis tulla toimeen..`? Rahat on loppu eikä toivoa näy ainakaan ennen ensimmäistä päivää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti