lauantai 17. syyskuuta 2011
synkkää ja vieläsynkempää..
Kurjuudella mässäily on vitun hieno asia,varsinkin humalassa.. Oikeasti ollaan onnellisia mutta joskus tuntuu siltä että hukun kyynelten rankkasateeseen. Mulal on ikävä Kikiä,se oli mun elämäni rakkaus,mulla on ikävä ihmisiä joita en ehkä koskaan näe vain sen tähden etten saa itsestäni senverran irti että menisin ja soittaisin ovikelloa totuuksia kertomaan. Totuuden kertominen satuttaa niin monia,varsinkin sellaisia jotka ovat jo vuosia kuvitelleet minun olevan jotain muuta kuin olen. Olen pahoillani siitä kaikesta,kumpa voisin kertoa mistä tämä johtuu..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mene! Ja kerro totuuksia! Koska ihmiset ymmärtää. Ja saattaa jopa odottaa niitä totuuksia, tai yhteydenottoa ylipäänsä.
VastaaPoistaT. Ihmissuhdeasiantuntija Kiiski