Jokaisessa suhteessani on vuosien varrella tullut riitaa juomisesta. Tai ainakin humalassa tapellaan. Yleensä tilanne on se että toinen on menossa baariin eikä toinen tahdo jäädä yksin kotiin joten hänkin tahtoo lähteä. Noh, jostain syystä samaan baariin ei voi mennä juopottelemaan ja riita on valmis. Ei syytä,vain sanattomia oletuksia ja enemmän vähemmän piilevää mustasukkaisuutta. Luottamus jota selvinpäin vannotaan katoaa tai horjuu ja jokaisen parisuhteen pohjalla oleva omistamisen halu jyllää. Tunnustaa sitä tai ei. Vaikeaa,niin vaikeaa.
maanantai 30. heinäkuuta 2012
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
Soittamattomat soinnut.
Isäni on sanonut niin kauan kuin muistan, "tahtoisin niin soittaa kitaraa" ennen en ole muistanut tai ei ollut aikaa mutta siinä hän soittaa vierelläin. Niin tuskaiset soinnut,ja kaihoa silmässä kun soitta mennyttä elämäänsä..
Hajuharha..
Haistan kaurapuuron,mielisairaalan käytävän. Haistan menneisyyden haamut ja ne lempeimmät muistot. Viipyvät katseet,ahdistuksen paineet ja se kaikki mitä mielessäni on..
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Tahdon tahdon..
Joskus haluan kuolla ja joskus elää. Joskus haluan olla vain olemassa hiljaa tai hakea äidin lääkekaapista nappeja. Tahdon taas poistua todellisuuden tylsästä ja ahdistavasta paskasta joka ympäröi tätä teeskenneltyä elämän irvikuvaa. Kaksi kuukautta pelkällä viinalla. Tehkää vittu jotain!!
torstai 26. heinäkuuta 2012
Primitiivireaktio.
Hassu minä. Puhelimesta loppui akku ja meinasin seota totaalisesti. Laturi ostettiin autoon mutta se ei toiminut. Lisää stressiä. Miehellä menee hermot mutta on vain pakko näpytellä. Näp näp
Pikalähtö.
Eilen olimme ainoan ja parhaan ystäväni kanssa tre-juupajoki-orivesi reissulla katsomassa erästä kalliota. Kerroimme ja pohdimme kaikkea maan ja taivaan väliltä eikä radio ollut päällä kuin viimeiset kilometrit. Valitin kun kesä on mennyt menojaan enkä ole päässyt juuri tampereen ulkopuolelle. Rakas mieheni sitten yllätti ja nyt olemme matkalla hämeenlinnaan ja otamme ystäväni mukaan. Jes!!!
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Onnistumisen kokemus?
Tunnin yrittänyt saada blogia puhelimeen ja nyt tuntuu siltä että olen onnistunut. Jeah!!
torstai 19. heinäkuuta 2012
Mietteitä..
vai onko mielesi vain niin pirstaleina?
Oliko sydämesi täynnä tuskaista ja katkeraa huutoa
että se piti vaimentaa
vai oliko vain juuri se aika kellon ikuisessa kierteessä?
Mitä sinä kerrot hänelle,jonka tehtävä on kuulla,
ikuisia valheita vai raskaan toden?
Kaikki saman palapelin palaset löytävät viimeisen merkityksensä tänään.
Mitä minä olenkaan sinulle tehnyt,Kuinka monta merta kyynelistä?
Ja kuinka monta kertaa oletkaan katunut sitä virhettä
Jonka tietämättäsi kauan sitten teit..
Pelko..
Siis hyvää yötä keran haamujen ja kummitusten
,kaappien luurankojen
Ja niiden asioiden joiden kanssa on yksinäinen
Tällaisia mietteitä yöllä,kun ei tiedä odottaako unta vai kuolemaa,,
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
Kadonneet ajatukset..
Ajatukseni olivat ihanan selkeitä.
Ymmärsin,ettei yöllä tarvitse keskittyä kuin olemaan olemassa
ja antaa ajatusten virrata pääni lävitse.
Aamu kun tuli,en enään muistanutkaan mitään.
Kaikki ajatukset katosivat päivän humuun.
Aikaan kun minulta vaaditaan taas.
Ja minun pitää esittää
"Kaikki on hyvin kulta"
Se on esitykseni nimi..
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Mitäpä muuta,nyt vaatteet päälle..
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Kummallista..
Irtokarkkipussi vieressäni,oksettaa sillä olen karppauksen lopetettuani lihonut jälleen. Vaikkei karppaus ollut keino laihduttaa vaan saada parempi elämänlaatu. Kumpikaan ei tapahtunut. Syön suruun,turhautumiseen ja tylsyyteen. En ole edes ylipainoinen,mutta sisällä oleva oloni on.. Tahtoisin juoksemaan pururadalle,stadionille ja metsään sekä kävelemään tunnin lenkin tuonne lentävänniemen perukoille mutta on niin turvonnut ja oksettava olo etten pääse ylös. Täynnä tyhjyyttä. Sääliksi käy raskaana olevia,heillä tämä tunne on jatkuva 9kk:n ajan. Minusta tuntuu myös siltä että liikkuminen sattuu.. Niin varmasti sattuukin tämän vatsan kanssa ja koirani vetää kuin viimeistä päiää jos en pääse olostani johtuen riittävän reipasta vauhtia. Tekisi mieli asentaa kuonopanta mutta tiedän ettei se johda kuin ongelmasta toiseen tämän tytön kohdalla. Jos menetän hermoni,en takaa toimiani. Joskus olen oikeasti meinannut satuttaa lemmikkejäni vain sen tähden että itsehillintä on kadoksissa ja kaikki kuukausien peitetyt tunteet tulevat verhojen välistä.. Sitten rystyset ruvella ja seinä halkeamilla itken noin 15 minuuttia ja olen taas normaali. Eläimet katsovat ihmeissään..
Elämäni on täynnä pieniä helposti hoidettavia pulmia joiden määrä on kasvattaut niistä suuren möykyn vatsaani ja rintakehääni. Kohta otan sakset ja leikkaan ne pois..
perjantai 13. heinäkuuta 2012
Syntymäpäivä.-
tiistai 10. heinäkuuta 2012
Unimaailma..
Minun kohdallani tunteet kun ovat ahdistusta riittämättömän ymmärryksen tähden ja tunne siitä että en ymmärrä laisinkaan tai ymmärrän väärin koko teoksen sisällön. Koko lukeminen olisi siis turhaa tai harhaanjohtavaa joka saa minut toisinaan jopa turhautumisen kautta suuttumaan. Yksi asia tässä kirjassa on kuitenkin saanut minut juuttumaan sen ääreen. Se on hyvin terapisoiva. Se selittää tunteet..
Ja unet..
Uniahan ei voi oikeasti ennustaa,eikä unien näkijä voi koskaan tietää tarkalleen mitä ensiyönä tulee vastaan. Unien rakenne on usein järjen vastainen ja koostuu koko elämän pienistä sirpaleista niin hyvässä kuin pahassakin. Unet tulevat piilotajunnan syövereistä tuoden mukanaan matkan varrelta niin laajan kokoelma asioita joita ihmisen tajunta ei pysty hereillä ollessaan käsittelemään yhtäaikaa. Syy siis siihen miksi unet unohtuvat niin usein. Viimeyönä näin juuri sellaisen unen joka koostui todellisuuden tapahtmista lähes 10 vuoden ajalta. Sellaisen unen osia muistaa koska se on merkittävää. Jung puhuu erilaisista unista ja jakaa ne kahteen ryhmään Isot ja Pienet. Merkittävät ja vähemmän. Viimeyö oli iso ja merkittävä sillä siinä oli kaikki eilesen päivän mietteitä sekä 10 vuotta sitten tapahtunut merkityksetön (tai silloin luulin niin) asia.
Se on kummallista miten jotkut asiat vain jäävät mieleen vuosikausiksi eikä ihminen voi ymmärtää järjellä miksi. Minä muistan juhlakeskus mansecterin puhelinnumeron jonka painoin mieleeni siskoni rippijuhlia varten. Se oli vuosi 2000. Olin 10 vuotias. Minulla on kyllä erikoisen hyvä numeromuisti mutten osaa taas yhdistää jotain,esim lehmää sen korvanumeroon. Töissä usein muistan numeron,mutta en kuka lehmistä sitä kantaa.. Siitä syntyy ahdistava tilanne ja se mitä todennököisimmin siirtyy uneen jossain vaiheessa. Minun psyykkeeni on ottanut tavaksi käsitellä ahdistukset unissa viiveellä. Kuin antaisi ensin mahdollisuuden pohtia sitä järjen kanssa hereillä. Yksi osa viimeyön tapahtumia tapahtui noin kaksi viikkoa sitten enkä ole edes sen kummemmin ajatellut asiaa kunnes nyt se rävähti eteeni.
Miltä tuntuu? Noh,ahdistaa tietenkin!! Mitäs muutakaan.. Unien kuvat ja tapahtumat ovat symbolisia ja monimerkityksellisiä. Jos näkee jonkun asian tavallisen ja arkisen asian kuten Jung kertoi eräästä miehestä joka näki pöydän,se pöytä saattaa merkitä montaa ikävää/hyvää asiaa samalla tavalla. Tässä tapauksessa mies oli kirjoittanu gradun tuon pöydän ääressä ja hänen isänsä oli istunut siinä kertoessaan pojalle että tämän oli lähdettävä pois talosta koksaan palaamatta. Hyvä ja huono muisto. Eikä poika edes muistanut koko pöytää kuin vasta terapiassa. Pöydän pinnasta voi myös heijastaa omaa tunnetta itsestään. Riittämättömyys tai sumea kuva josta ei saa selvää. Lakkaamattomasta pöydästä ei heijastu mitään..
Mitä vielä? Sielua Jung pohti Freudin kanssa ensimmäisen 40 sivua,mutta tämä kirjoitus kestää noin vuoden jos alan sitä pohtimaan. Kantani on etten todellakaan tiedä onko sielulla jokin muoto,onko se ollut aina vai kehittyykö se vasta ihmisen myötä. Onko sielu ja piilotajunta jotenkin yhteydessä toisiinsa sillä Jungin mukaan sielu luo vaistot jotka taas tulevat esi-isien ajoilta. Entäs kun ihminen kuolee,voiko ilman muotoa oleva asia vain kadota? Viimeisen henkäyksen mukana poistua ja jättää ruumis. Vai onko sitä koskaan ollutkaan? Mistä tulee vaistot? Taidan jatkaa tuon kummallisen teoksen lukua ja lopettaa jos se alkaa näkyä fyysisessä toiminnassa niinkuin eräs kirja aiheutti minulle pakkoliikkeitä sen hetkisen elääntilanteen kanssa..
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Raskas työ,olemattomat huvit..
Sitä odotellessa.
torstai 5. heinäkuuta 2012
Kiellettyä lukemista..?
Nyt loppuivat ajatukset..
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Valoa tunnelin päässä...?
Toivossa on hyvä elää,hetki kerrallaan..