Unimaailma..

Oikea vai väärä kirja,jälleen? Jungin Kohti totuutta. Liikaa minua kiinnostavaa informaatiota ja kysymyksi joihin ei koskaan tule vastausta. Yksi lause voi olla ratkaiseva koko sivun ymmärryksen kannalta mutta yleensä nämä lauseet ovat täynnä sivistysannoja,latinaa tai yksinkertiasesti lauserakenne on jotain mitä minä en vain muuten ymmärrä. Kirja herättää aivot,vaatii ajatustoimintaa ja luo erlaisia tunnetiloja. Bad thing!! 
Minun kohdallani tunteet kun ovat ahdistusta riittämättömän ymmärryksen tähden ja tunne siitä että en ymmärrä laisinkaan tai ymmärrän väärin koko teoksen sisällön. Koko lukeminen olisi siis turhaa tai harhaanjohtavaa joka saa minut toisinaan jopa turhautumisen kautta suuttumaan. Yksi asia tässä kirjassa on kuitenkin saanut minut juuttumaan sen ääreen. Se on hyvin terapisoiva. Se selittää tunteet..

Ja unet..


 Uniahan ei voi oikeasti ennustaa,eikä unien näkijä voi koskaan tietää tarkalleen mitä ensiyönä tulee vastaan. Unien rakenne on usein järjen vastainen ja koostuu koko elämän pienistä sirpaleista niin hyvässä kuin pahassakin. Unet tulevat piilotajunnan syövereistä tuoden mukanaan matkan varrelta niin laajan kokoelma asioita joita ihmisen tajunta ei pysty hereillä ollessaan käsittelemään yhtäaikaa. Syy siis siihen miksi unet unohtuvat niin usein. Viimeyönä näin juuri sellaisen unen joka koostui todellisuuden tapahtmista lähes 10 vuoden ajalta. Sellaisen unen osia muistaa koska se on merkittävää. Jung puhuu erilaisista unista ja jakaa ne kahteen ryhmään Isot ja Pienet. Merkittävät  ja vähemmän.  Viimeyö oli iso ja merkittävä sillä siinä oli kaikki eilesen päivän mietteitä sekä 10 vuotta sitten tapahtunut merkityksetön (tai silloin luulin niin) asia.

Se on kummallista miten jotkut asiat vain jäävät mieleen vuosikausiksi eikä ihminen voi ymmärtää järjellä miksi. Minä muistan juhlakeskus mansecterin puhelinnumeron jonka painoin mieleeni siskoni rippijuhlia varten. Se oli vuosi 2000. Olin 10 vuotias. Minulla on kyllä erikoisen hyvä numeromuisti mutten osaa taas yhdistää jotain,esim lehmää sen korvanumeroon. Töissä usein muistan numeron,mutta en kuka lehmistä sitä kantaa..   Siitä syntyy ahdistava tilanne ja se mitä todennököisimmin siirtyy uneen jossain vaiheessa. Minun psyykkeeni on ottanut tavaksi käsitellä ahdistukset unissa viiveellä. Kuin antaisi ensin mahdollisuuden pohtia sitä järjen kanssa hereillä.  Yksi osa viimeyön tapahtumia tapahtui noin kaksi viikkoa sitten enkä ole edes sen kummemmin ajatellut asiaa kunnes nyt se rävähti eteeni.
 Miltä tuntuu? Noh,ahdistaa tietenkin!! Mitäs muutakaan..  Unien kuvat ja tapahtumat ovat symbolisia ja monimerkityksellisiä. Jos näkee jonkun asian tavallisen ja arkisen asian kuten Jung kertoi eräästä miehestä joka näki pöydän,se pöytä saattaa merkitä montaa ikävää/hyvää asiaa samalla tavalla. Tässä tapauksessa mies oli kirjoittanu gradun tuon pöydän ääressä ja hänen isänsä oli istunut siinä kertoessaan pojalle että tämän oli lähdettävä pois talosta koksaan palaamatta. Hyvä ja huono muisto. Eikä poika edes muistanut koko pöytää kuin vasta terapiassa. Pöydän pinnasta voi myös heijastaa omaa tunnetta itsestään. Riittämättömyys tai sumea kuva josta ei saa selvää. Lakkaamattomasta pöydästä ei heijastu mitään..

Mitä vielä? Sielua Jung pohti Freudin kanssa ensimmäisen 40 sivua,mutta tämä kirjoitus kestää noin vuoden jos alan sitä pohtimaan. Kantani on etten todellakaan tiedä onko sielulla jokin muoto,onko se ollut aina vai kehittyykö se vasta ihmisen myötä. Onko sielu ja piilotajunta jotenkin yhteydessä toisiinsa sillä Jungin mukaan sielu luo vaistot jotka taas tulevat esi-isien ajoilta. Entäs kun ihminen kuolee,voiko ilman muotoa oleva asia vain kadota? Viimeisen henkäyksen mukana poistua ja jättää ruumis.  Vai onko sitä koskaan ollutkaan? Mistä tulee vaistot? Taidan jatkaa tuon kummallisen teoksen lukua ja lopettaa jos se alkaa näkyä fyysisessä toiminnassa niinkuin eräs kirja aiheutti minulle pakkoliikkeitä sen hetkisen elääntilanteen kanssa..