Kummallista..

Mitä tehdä kun aivan tyhjäsä tule tunne että haluaa kuolla? Ei itsemurhaa eikä mitään onnettomuutta vaan yksinkertaiesti kuolla. Sulkea silmänsä koskaan heräämättä. Elämä on niin tasapainoista kuin vain tässä vaiheessa voi,en ole edes pahemmin masenunut. Tunteet tulee ja menee mutta aina joku jää ja sen mukaan taas tanssitaan. Lukeminen on jäänyt jälleen. Kanavatyö edistyy hitaasti sillä en erota harmaan sävyjä toisistaan ja turhaudun. Olisi myös vanhoja CD levyjä joita liimaamalla toisiinsa saisi hienot verhot. En ole tehnyt mitään asialle koska ei ole käsitystä millaisella liimalla tämä tapahtuu? Tiedon etsiminen on käsittämättömän hankalaa,sillä en vain kykene siihen.
 Irtokarkkipussi vieressäni,oksettaa sillä olen karppauksen lopetettuani lihonut jälleen. Vaikkei karppaus ollut keino laihduttaa vaan saada parempi elämänlaatu. Kumpikaan ei tapahtunut. Syön suruun,turhautumiseen ja tylsyyteen. En ole edes ylipainoinen,mutta sisällä oleva oloni on.. Tahtoisin juoksemaan pururadalle,stadionille ja metsään sekä kävelemään tunnin lenkin tuonne lentävänniemen perukoille mutta on niin turvonnut ja oksettava olo etten pääse ylös. Täynnä tyhjyyttä. Sääliksi käy raskaana olevia,heillä tämä tunne on jatkuva 9kk:n ajan.  Minusta tuntuu myös siltä että liikkuminen sattuu.. Niin varmasti sattuukin tämän vatsan kanssa ja koirani vetää kuin viimeistä päiää jos en pääse olostani johtuen riittävän reipasta vauhtia. Tekisi mieli asentaa kuonopanta mutta tiedän ettei se johda kuin ongelmasta toiseen tämän tytön kohdalla. Jos menetän hermoni,en takaa toimiani. Joskus olen oikeasti meinannut satuttaa lemmikkejäni vain sen tähden että itsehillintä on kadoksissa ja kaikki kuukausien peitetyt tunteet tulevat verhojen välistä.. Sitten rystyset ruvella ja seinä halkeamilla itken noin 15 minuuttia ja olen taas normaali. Eläimet katsovat ihmeissään..
Elämäni on täynnä pieniä helposti hoidettavia pulmia joiden määrä on kasvattaut niistä suuren möykyn vatsaani ja rintakehääni. Kohta otan sakset ja leikkaan ne pois..