Voiko tätä tunnetta muuttaa sanoiksi ilman,että se olisi vanhan ja saman toistoaa..? Tuskin. Pitkäaikainen ystäväni ahdistus on jälleen palannut kaatamaan seinät ja tuhoamaan kaiken. Henki ei kulje,sydän pamppailee sekaisessa rytmissään ja mikään mitä yleensä yritän tehdä,ei kiinnosta. Loputtomat projektit ja talouskaaos on arkipäivää eikä mies auta yhtään. Ei tietenkään.. Eilen illalla tämä alkoi,lievänä ja harmittomana,mutta nyt.. Kaikki kusee niskaan ja taivaan täydeltä sataa paskaa. Tahtoisin töihin rauhoittumaan. Lämpimät ja hyväntuuliset eläimet saavat mieleni hyväksi kerta toisensa jälkeen. Töissä ei ehdi ahdistua ja siellä voi itkeä jos siltä tuntuu. Kasvipohjaista lääkettäkään ei ole missään saatavilla.. Kumpa voisin nukahtaa. Nukkua murheeni pois. Rahantulon odotus on niin voimia vievää puuhaa ja kun en edes tiedä olenko hoitanut asiani niinkuin kuuluu? Olenko minä osannut vai en.. Pitäisi muuttua rahaksi,lenkkeilijäksi ja kodin ylläpitäjäksi tästä mustasta kasasta jotain epämääräistä. Miehelle mikään ei kelpaamhän ei ymmärrä että olen yrittänyt,mutta voimani eivät riitä. Auton huoltokin meni pieleen. Sama kolina on edelleen pohjassa.
Eheytän koneeni kovalevyn seuraavaksi. Ehkä se eheyttää minutkin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti