Seitsemän pitkää päivää vietin taas navetassa.. Aamuisin kuudelta kun astuin sisään,tytöt tervehtivät minua väsyneinä ja nousivat hiljalleen ylös. Paskakola käteen ja alusia siivoamaan ennen rehunjakoa ja lypsyä. Minulle jäi ikävä. Rakastan niitä eläimiä niin sydämmestäni kuin vain kukaan voi ja hyvästelin jokaisen yksitellen ennen lähtöäni. Silitys ja kiitos. Yksi lehmä lähtee teuraaksi ennen seuraavaa työkeikkaani ja tein hänelle laulun...
Muille maille Sävel: Pieni tytön tylleroinen (vihreät valot)
"Muille maille,vierahille,navetan nurkille,lypsyjakkaran vierelle,nukahtaa hän pois.
Täytetty on lypsykannut,kesät laitumella olla saanut,nyt on sairas parka ja poistua on aika.
Silitän häntä viime kerran,muistan rukouksissa herran,olit minun lehmäni, suru sydämmessäni.
Oi,kuinka sinä olit,ja nyt lähdet pois
oi,kuinka kaipaan,enkö enään nähdä vois."
Niin... Surullista kylläkin,mutta vain lehmän elämää.
Tänään on ollut ylivilkas päivä kun toivuin 11h unista. Unissa vaelsin laitumella huutelemassa tätä kysistä lehmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti