Yep.. Takaisin kotona. Maailman ihmanin juhannus mökillä kera hyvien ystävien ja uuden tuttavuuden. Saunoin, uin ja grillasin neljä päivää ottaen välillä huikan jääkylmästä oluesta.. En usko että voisin olla sen onnellisempi kuin istuessani hiljaa peilityynen järven äärellä laiturin nokassa ja kuunnellessani täydellistä hiljaisuutta juhannusyönä.. Latasin kyllä akut täyteen,mutta tuntuu että on jonkinlainen virtakato.. Ei vaan jaksa. Noh,onneksi on kasvipohjainen lääke jota voi ottaa jos menee aivan toivottomaksi olo. Sen voimalla ohitan suurimmat ahdistukset iltaisin kun ei tarvitse tehdä tai ylipäätään edes ajatella yhtään mitään. Elämäni on kovin rauhaisaa niin kauan kuin tuota ihmelääkettä riittää..
Eilen oli terapia. Eipä mitään,jutustelua kevyistä aiheista ja välillä syventyminen johonkin aiheeseen. Oli ihan mukavaa vaikkakin kärsin kaupunkiinpalaamis masennuksesta. Terapian jälkeen menin kaverini tueksi kun luulimme että hänen 13 vuotias koiransa lähtee taivaaseen. Allu-koira sai kuitenkin vielä tähän päivään armoa kunnes verikokeet saadaan valmiiksi ja nähdään onko siellä jotain häikkää. Olen valmistautunut henkisesti sanomaan allulle" heippa,nähdään taas "tänään.. Raskasta tuo tulee olemaan,silllä itken jo nyt. Itkin myös mökillä eläinten hautausmaan äärellä jossa on minun marsuni ja Silja-hamsteri sekä siskoni eläimiä..
Nyt olisi koiran lenkitys ohjelmassa.. Jaksaa jaksaa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti