Oi jos muistaisin sen hienon riimin joka minun piti tänne kirjoittaa.

Jos muistaisin päivien järjestyksen ja ihmisten kasvot.

Mutta en muista milloin olen tullut,milloin mennyt 

ja milloin vaipunut syvimpään syvään.. 

Ja kun hain vastausta kaikkeen,olivat ovet lukossa.

Epätoivoni oli ainoa voimani.valuin takaisin kaaoksen keskelle. 

Kukaan ei ole huomannut minun voimieni loppua

Sitä kun kaikki on menettänyt merkityksensä..

Oi kun tahdon jäädä vain nukkumaan..