Duunia,Duunia..

Hetken aikaa sitten valitin,että on helvetin tylsää. Nyt valitan et on liikaa töitä. Tai sopiva määrä 7pv putkeen mutta liian kaukana. Päivittäin tulee 240km ajoa ja pelkkiin työmatkoihin kuluu  4h. Nukuin viimeyönä vajaan tunnin kun kahvia tuli litkittyä ja mania iski yllättävällä voimalla päälle enkä pystynyt lepäämään vaikka kämppis yrittikin rentouttaa minut. Hulluksi tuleminen on ollut muutamana kertana hyvin lähellä ja kaikenlaisia pieniä juttuja tapahtuu päässä kokoajan. Kohta pitää mennä taas. Kiinnostus on 0 %

Pettymys..

Viikon olen odottanu,ollut selvinpäin vain tämän reissun tähden.. Ja mitä? Aamun olen tanssinut ja ollut hyvällä mielellä sen vuoksi että tänään pääsee lähtemään. Ja tuntia aiemmin ilmoittaa kaverini että ei lähde. Kiva. jouduin perumaan UPM<.n rekan,työmiehet ja mökkinaapurilta traktorin& tukkikärryn. Perkele!!!

Minuutti minuutilta..

Vittu! Mä en kestä enään tätä tylsää elämää. Ei siis mitään tekemistä tai mikään ei vaan kiinnosta. Ota siitäkin nyt sitte selvää. Kaljaa tekee mieli niin maan perkeleesti,mutta lupasin hakea sepon töistä niin ei voinut päiväkännejä edes vetää. Onko se edes ratkaisu? Eipäkai..  Minuutti minuutilta kuluu kellossa aika,joka ei edes kulu mihinkään. Mun pää ei kestä tätä kun meni vielä hankalaks tuo uuden työn aloittaminen. Vittu,jos joku olis viittiny vastata puhelimeen kun mä soitan,olisin varmaaan paljon tyytyväisempi.

Mitä mielessä?

Eipä oikein mitään "tavallisesta" poikkeavaa kirjoittamista. Elämän rytmi on aikalailla normaali.pumppu takkuaa,töitä ei ole,koira ei syö ja riideltyä tulee useammin,useammin. Kummallista.. Huomenna on kymmeneltä porrassiivous työhaastattelu. Jotain oli pakko keksiä,hulluksihan tässä tulee kun kuukauden tulot on 235 euroa. Lauantaina olis kämpän eka näyttö. Jos kaveri ostaa tämän,pääsee elämässä taas eteenpäin. Ei hitto,oma huone,edes! Joku ovi jonka taakse jäävät juuri ne jotka haluan.. Unohdin jo kuinka vaativan tuskallista tämä yhteisyys on. Kaipa tätä vielä hetken kestää..

Kyyneleet..

Voi kun silmiä kirveltää,on aika itkeä,nyyhkyttää
kun arkkusi viereen hetkeksi jään,on vierelläni kaksi ystävää.
Toinen heistä tekstin lukee,kiittää ja pois kulkee.
Minä siihen jäädä haluaisin,olisi kaikki kuin ennekin.
Yhdessä,yhdessä iäti..

Satu-hannele siunattu matkalle. Hautajaiset olivat kauniit ja murheelliset. Kaikkialta kuului niiskutuksia eikä minullakaan nenäliinat riittäneet. Jos jotain,yhden asian saisi vainajlle sanoa,minä pyytäisin anteeksi.
Viimeiset sanani sinulle,eivät olleet sinun arvoisiasi.

Surua&murhetta..

Jep jep. Kyllästyttää taas. Koira ei syö,lauantaina hautajaiset. Ei reaktiota ajatukseen vielä. Lauantaina saattaa tulla kyynel..jos toinenkin. Pelottava ajatus kerrassaan. Exän kanssa oltiin yhteyksissä. Hänestä olen huolissani. Myös TKL:n varikon liput olivat puolitangossa,enkä saa ystävääni yhteyttä joka ajaa bussia. Kun ei vain enään kukaan kuolisi,en tiedä jaksaisinko. Oma terveys on ihan mallillaan. Hiukan uupunut viikonlopun töistä olen ollut. Parhaan ystäväni kanssa kotosalla odottelen että pääsen hakemaan "kämppistä" töistä. Toinen sana kämppikselle voisi olla rakas.. Kuka sitä niin tarkalleen tietää..?