Unohduksien kautta häviöön...

Olen aina sanonut että minulla on huono lähimuisti. Olen aina sanonut etten mista kasvoja.olen aina sanonut että kaikki asiat täytyy vääntää minulle rautalangasta.. Olen myös sanonut että elämässäni on äkillisiä käännöksiä jotka eivät miellytä kaikkia.

Ei jaksa,ei hyödytä..

Taas on saamattomuus äärimmillään.. Tatu ihana siivosi kun olin aamunavetassa. Nyt ei taas jaksa pitää kämpästä huolta vaikka oikreasti haluais. Navettavaatteet haisee hirveeltä tuossa eteisessä mutta en jaksa viedä niitä autoon/kellariin odotteleen pesua. En ole saanu varatua taaskaan pesulavuoroa ennekuin on myöhäistä. Perjantaina menen riikan avuksi onneksi samaan navettaan joten sen taksi ei tarvi ihan välttämättä pestä kuteita. Hyvähän se on kyllä aina.. Mistähän sais halvalla tekstin navetta vaatteisiin "se on raha mikä haisee" Olisi aika hyvä..

Salaiset lukijat..

Tänään sivunlatauksia 14kpl.. :o ihmettelen suuresti. Ihmiset käyvät katsomassa mässäilenkö minä murheilla vai onko nyt hyvä päivä?

Tänään on ollut krapula. Napuri osti lavan kaljaa ja hyvin se tuli tuhottua. Pari ystävää kävi katsomassa elokuvaa ja höpöttelemässä niitä näitä. Nyt saa kärsiä.. Ahdistaa ja vituttaa. Oloani pahentaakseni katselen silminnäkijää joka kertoo kuolevista lapsista ja kivunhoidosta.. Piristävää!  Pätkis nukkui mun vierellä sohvalla ja näki unta juoksemisesta. En jaksa enään viedä sitä ulos. Aamulla puoli viisi soi kello..

Ihmettelenpä vaan..

Töitä tuli tehtyy kaverin palkattua mut. On järkyttävää nähdä eläinten kahlaavan polviaan myöten paskassa koska lannanpoisto ei toimi. Tuli mieleen kuvat eläinsuojelulta joissa lehmät olivat kaulaansa myöten lietteessä. Noh,muuten niitä kyllä hoidettiin hyvin,oli isot tilat,hyvää rehua ja poikimakarsina. Rahaa tuosta en saa juuri yhtään,mutta kaveri osti parilla kympillä minulle&koiralle ruokaa. Rahaa on tilillä neljä euroa joten kyllä sillä ostaa tupakka-askin,tekee makaroonilaatikon tai käy yhdellä kaupungissa.. Valinta? Ei tarvitse vielä valita koska kaappi on täynnä makaroonia&tonnikalaa ja pätkiksellä on riittävästi evästä..
Eilen olin aamuvuorossa jonka jälkeen lähdin sienimetsään. Pätkis lähti kolmen muun koiran kanssa peurajahtiin ja oli hukassa puolituntia. Hiukan jo alkoi pelottaa löytääkö se takaisin? Onneksi tuli mutaisena ja väsyneenä..

Eilen illalla tuli otettua muutama bisse naapurin kanssa ennenkö virta loppui.  10h unet ja taas tässä. Pätkän kanssa kävin lenkillä ja samainen naapuri pyysi minua kaljalle jälleen.. Jos en lähde töihin niin ki sitä voi taas parit juoda..? Rakas on isovanhemmillaan enkä näe häntä kuin huomenna..

Koirankaipuu..

Karkurit.com ilmittaa että ruskea häntätyppä narttu etsii kotia kun kukaan ei ole sitä kaivannut.. Sydän alkoi väpättää kuin kolibrin siivet. Pystyisinkö minä pitämään taas kahta koiraa..? Mistä on luovuttava sen vuoksi..? Soitan tänään ja kyselen. Käyn katsomassa ja silleen.. Taas aikuinen dobberi :-/  Ehkä parempi niin.

Fiiliskäännös..

Tänään on se päivä jota on odoteltu jo hetken aikaa. Kipinässä oli kivaa ja heti lähdettiin metsään kolmeksi tunniksi sienestämään kun pääsin kotiin. Sain vielä kassillisen ruokaa kun kaverilla on hiukan enemmän varaa ja nyt on niin hyvä ja onnellinen olo. Pätkis väsynyt,minä vatsa täynnä..JES!!

On/off..

Vituttaa.. Aamu lähti hyvin käyntiin,kävelin pätkän kanssa 50min lenkin ja söin hyvän aamupalan ennen lähtöä KIPINÄ ryhmään. Ryhmäläiset olivat mukavia ja päiä oli hyvä. Heti,aivan heti kun astuin kotiin,masennus oli odottanut minua ja hyökkäsi päälleni. Ahdisti katsoa kaikenmaailman paskan ympäröimää asuntoani ja todeta ettei kiinnosta vittuakaan siivota. Tatun heiin leinolaan viimeisillä bensoilla ja kävin pätkiksn kanssa koirapuistossa. Matkalla kotiin tuli sunrise avenuen biisi joka sai kyyneleet valumaan. Tuli oma versio siitä heti mielen

"Minä olen väärällä puolen
tätä sateenkaarta
Paikassa jossa
ei voi surra liikaa.

Minä odotan päivää,
jolloin pääsen yli
kirkkauden raitojen
sinun luoksesti.."

Että sellaista taas.. Dobberifoorumilta luin että jonkun koira oli lopetettu juuri samasta syystä kuin Kiki.

synkkää ja vieläsynkempää..

Kurjuudella mässäily on vitun hieno asia,varsinkin humalassa.. Oikeasti ollaan onnellisia mutta joskus tuntuu siltä että hukun kyynelten rankkasateeseen. Mulal on ikävä Kikiä,se oli mun elämäni rakkaus,mulla on ikävä ihmisiä joita en ehkä koskaan näe vain sen tähden etten saa itsestäni senverran irti että menisin ja soittaisin ovikelloa totuuksia kertomaan. Totuuden kertominen satuttaa niin monia,varsinkin sellaisia jotka ovat jo vuosia kuvitelleet minun olevan jotain muuta kuin olen. Olen pahoillani siitä kaikesta,kumpa voisin kertoa mistä tämä johtuu..

Juhlien jälkeen..

Eilinen meni överiksi. Piti mennä kokkaileen ja kattoon leffaa kotiin,kunnes minut kidnapattiin kotipihassa. Raahattiin viereisen rapun asunoon.sidottiin sänkyyn ja laitettiin tippaan lonkeroa. Uskokaa pois,näin siinä kävi..
Aamulla oli karmea heräys.. ÖRG,ÖÖÖRRRG!! Kiva! Kidnappaajat jatkoivat ilkeyksien tekemistä ja minä päätin vain tutkailla tilannetta vierestä. Vapauduttuani lunnaita vastaan "juu,tuon kaljaa kaupasta" yritin saada super autoani käyntiin mutta eihän se mihinkään lähtenyt kun bensaa oli liian vähän. Ihme että olen eilen päässyt aamupäivällä sillä vielä kotiin.. Jouduin nöyränä palaamaan kidnapaajieni luokse ja pyytämään heiltä autoa lainaksi jotta ei tarvitse kävellen lähteä hakemaaan bensaa kanisteriin/kaljakauppaan. Pyöräilyyn ei ollut kuntoa karmeiden kokemusteni jälkeen. Olin liian stressaantunut..  Autoon sain bensaa ja kaupasta sain kaljaa jonka jälkeen he kaikella ilkeällä uhaten pakottivat minut ajamaan autolla ympäri tampereen kujia. Kurvissa onnistuin vihdoin karistamaan heidät kyydistä ja kaahasin karkuun..!

Huh,oli rankka päivä...

Harmaata..

Juu,vettä ei oo tänään tippunut ainakaan mun niskaan mutta harmaata on.. Eilen illalla iski jälleen ahdistus päälle ja ajattelinpa mitä tahansa asiaa,olo oli kurjaakin kurjempi. Eiliset treenit pätkän kanssa menivät niin loistavasti ettei paremmasta väliä vaikka uuden ihmisen kommentti ei ollutkaan ihan niin muotoiltu kuin olisin toivonut ja hiukan turhan "kyllähän siitä nyt jotakin saa".. Totahan se on ettei pätkästä koskaan tule mitään kisa koiraa mutta silti tuntuu pahalta kuulla se suoraan ihmiseltä joka ei meistä mitään tiedä. Harmittaa myös että kun vihdoin sain pätkiksen jäämään seisomaan liikkeestä,ei sitä huomannut kuin yksi. Tuntuu välillä siltä että saadaan olla pätkiksen kanssa mukana vähän kuin säälistä vaikkei tuo nyt olekaan mikään "dobbereiden oma" ryhmä. Voi olla että tää syys masennuksen poikanen saa mut vaan ajatteleen taas "kaikki vihaa mua" ja "ei ne haluu olla mun kans" tyylillä. Illalla kuitenkin olisin halunnut jäädä kotiin mököttämään peiton alle ja synkistellä siellä. Lähdin kuitenkin sitten leinolaan Tatun luokse ja se kannatti. Olo on paljon parempi kun on toisen lähellä..

Puolen päivän aikaan pitäisi olla haastattelu Kipinä ryhmään josta sais vielä 9e/ päivä sossun rahan lisäksi ja olis jotain tekemistä päivisin..  Toisaalta mä en nyt haluais mitään puuhakerhoa mutta en tiedä sitten miten sitä pitäis tulla toimeen..`? Rahat on loppu eikä toivoa näy ainakaan ennen ensimmäistä päivää..

Kurjuudella mässäily..

Hohhoijjaa,en tiedä miksi,mutta aina kun kirjoitan jostain surullisesta tai menneisyyteeni liittyvästä asiasta niin blogi lataus kerrat nousevat hurjasti.. Ihmiset nauttivat lukea kun menee huonosti. Ihmettelen myös sitä miksi minä kirjoitan täällä asioista joista ei kovinkaan moni ulkopuolinen edes tiedä? Ja miksi ihmisiä kiinnostaa minun menneisyyteni vaikka tuskin pystyvät omaa mennyttäänkään niin tarkkaan syynäämään.. Mutta,ei se haittaa, Mässäillään nyt sitten kurjuudella..

Eilinen oli ihan ok päivä,tai ainakin luulisin niin. Päivällä kävin rakkaan ystäväni kanssa biltemassa hakemassa uudet pyyhkijät autoon. Se vasta olikin reissu,naurua riitti ja noloja hetkiä kun pyysin ihan randomia ihmistä asentaan pyyhkijät paikoilleen ja opettaan minua samalla. Nyt osaan! Sen jälkeen ajeltiin lähes 100km pitkin tamperetta kunnes lähdin kotiin hakemaan pätkistä. Ruoka naamariin ja pätkä mukaan sillä eräs kaverini halusi lähteä ikeaan/kirpparille. Siinä reissussa sitten kesti iltaan asti ja sieltä suoraan ajelin lenolaan kullan kainaloon pariksi tunniksi ennen ohjelmaa"mit tehdä jos poika tahtoo olla tyttö" eli kertoi transuina syntyneistä lapsista.. Olin kotona vähän ennen ohjelman alkua mutta virhe siinä oli pysähtyminen.. Ei mitään tekemistä. Vain facebookin kautta höpöttelin ystäväni kanssa. Kyseinen ohjelma ei sitten koskaan alkanutkaan,sillä lentopallon mm kisat veivät niin paljon aikaa joten puntaroi päässäni vaihtoehtoja. Kotona-baariin-autolla baariin?  Fiilis alkoi olla todella synkä ja piilevä ahdistus nousi jatkuvasti kun ajattelin yksin iltaa kotona hiljaisuudessa vain facebook auki. "hiljainen todistaja " sai niskavillat nousemaan pystyyn ja oli pakko tarkistaa että olen asunnossani yksin. Tämä on syy jonka vuoksi en pidä asunnoista joissa on kulmia/huoneita. Jos minusta tuntuu että joku on siellä kanssani niin saattaa sattua ja tapahtua sitten mitä vaan..  Lapsuudessa kukaan ei estänyt minua ja siskoani katsomasta kauhua joten johtunee siitä...?  Vapaa kasvatus on haitallista. Noh,peloissani aloin sitten soittelemaan ihmisille jotka saattoivat olla juhlimassa pikkulauantaita. Löysin pari ja hyppäsin autoon.  Pari tuntia meni rattoisasti tuoremehua kului kolme lasillista. Heitin yhden frendin kotiinsa ja tulin itsekin kotiin. Enempää kauhua välttääkseni kiipesin suoraan sänkyyn ja laitoin silmät kiinni..

Aamulla noin puoli tuntia sitten herätti minut huoltomies joak tuli uudelleen liimaamaan vessanpönttöä kiinni. Ties mistä syystä sekin irronnut..? Nyt ei sais käyttää 24h,mutta eihän täällä ole missään alakerrassa vessaa.. Pakko päästä kuselle!! Odotan hetkn ja menen varovaisesti. Pätkä oottaa ulkoilua mä mulla on nälkä.. Tänään jos alkaa mieli meneen maahan,menee myös hermo..

Kun mieli pettää..

Niin,täällä siä vaan valitetaan. Oli pakko avata uusi kirjoitus kokonaan valitukselle.. Tämä henkilö josta kirjoitin edellisessä tekstissä on jäänyt pyörimään mieleen. Hassu teini-ihasus mutta sekin on jättänyt pysyvät jäljet minuun.. Olen syönyt suklaata koko illan ja saan syyttää itseäni omasta olotilastani ja ahdistuksesta. Kun ihminen ei koskaan opi. Piti mennä Tatun luo tänään mutta kun on pimeää ja sataa eikä mun autossa ole kunnon pyyhkijöitä eikä mun näkö ole siinä mallilla että ilman laseja/pyyhkijöitä ajelu pimeässä olis turvallista..
Ahdistaa myös se että haluan tänne nekalaan ihmisiä kylään. Onko minulla sellaisia ihmisiä joita voisin kutsua? Äiti ei tahdo tulla tänne,en tiedä miksi. Vaihtaa puheenaihetta ja välttelee kysymystä. Onko minun asunnossani jotain vikaa? Eikö hän tahdo nähdä kinka minä elän paljon paremmin kuin hän? Kuinka pystyn kontrolloimaan elämääni kuin tavallinen? Hän on katkera kun on pilannut oman elämänsä.. Olen miettinyt sitä. Isä sen sijaan viettää kanssani aikaa mielellään. Tulee kahville,kasaamaan hyllyjä ja käydään aina kahdestaan mökillä useaan kertaan kesässä. Harmi että hirvikärpäs-aika on nyt,tahtoisin mökille. .

Päässä soi..

Koko aamun pyöriny kummalliset asiat päässä..  Vuosia sitten oli yläasteella jossa elämässäni oli yksi ihminen jonka kanssa hetkestä kahden ilman kiirettä olisin antanut mitä tahansa. Jos Olisin ollu edes täysi-ikäinen,olisi meillä ollut maailman kaunein ja varmasti myös lyhin rakkaus.. Koulussa hän antoi minulle voimaa selvitä toinen toistaan helvetillisemmistä päivistä ja välituntien aikaan hän piilotti minut musiikkiluokan turvaan jossa sain soittaa rumpuja sydämeni kyllyydestä. Kesäisin meillä oli "textiviestikivaa" joskaan koskaan ei mennyt rivoksi. Kauniita runon pätkiä ja fiilistelyjä puolin jos toisin. Eräs jäi mieleen.. "minä häntä nussin,kun hän kaipasi lämpöä"  Tuo on pyörinyt mielessä koko aamun. Olen niin katkera kun yhteydenpitomme jostain syystä katkesi. Hän meni naimisiin ja seuraavan kerran kun hänet näin,oli hänellä kantoliinassa pienen pieni käärö.. Siinä oli se mitä hän elämältä tahtoi seuraavaksi,siinä en näe itseäni. 

Toinen asia mistä piti kirjoittaa on Karoliina Kesti. Sovimme riidan ystäväni kanssa ja lähdimme eilen ajelulle. Hän antoi minulle vihdoin anteeksi. Kävimme Kestin löytöpaikalla katsomassa oliko kynttilöitä,mutta satoi kaatamalla joten en lähtenyt pimeään upottavaan maastoon . Tänään on soinut päässä lause "ajasta ikuisuuteen,ei ollutkaan pitkä matka"  Ei ollutkaan,vain 15 vuotta..  Olisimme varmasti päätyneet seuraavaan iltapäivälehteen jos olisimme sinne rämpimään lähteneet..

Mitä vielä? Pätkis on turhautunut. Tulin kotiin yhdeksän aikaan kun olin heittänyt Tatun pajalle. Oli ihanaa nukkua kullan kainalossa ilman pätkisä joka vinkuu ja nakertaa seinää. Pätkis on alkanut tuhoamaan Kikin aikaista lampaantaljaa. Ei kiva..  Eilen meinasi mennä hermo kun jokapaikassa oli taas Kikistä muistuttavaa tavaraa. Kun sain vihdoin Kirjahyllyn ja tv-tason siirrettyä,oli uurnan siirtäminen myös tunnetasolla sävähdyttävä kokemus. Kaikki mitä on koirasta jäljellä.

Mutta nyt loppuu lörpöttely..

Veto pois..

Olipas tänään päivä,ja eilenkin. Eilen olin katsomassa laukontorilla järnefeltin työhevosta ja se fiilis oli aika ihmeellinen kun on ollut hevosista erossa nyt muutaman vuoden.. Teki mieli heti kääntää nokka kohti tallia.  Tänään heräsin siihen että äiti soittaa "me tullaan nyt" ja ihmettelyn jälkeen muistin luvanneeni lähteä maalle. Pikainen aamupala ja piainen koiran kusetus ennen auoon hyppäämistä. Päkä tuli tietenkin mukaan. Mummu oli dementiastaan huolimatta hyvässä kunnossa eikä kertonut samoja asioita kovinkaan moneen kertaan. Päivä kului nopeasti ja illalla olimme pätkän kanssa aivan puhki.. Ranskalaisia ja nakkeja naamariin ja leffan pariin.. Tatu on täällä käymässä onneksi.

Reissussa rähjääntyy..

Jopas oli viron reissu taas kerrakseen.. Ensimmäinen päivä ja yö meni laivalla hirveessä kännissä seikkaillen ja toinen päivä ja yö meni taas tallinnan vanhassa kaupungissa kidutusvälineiden museon ja baarin/syömisen merkeissä. Kidutusmyseo sai kyllä jopa minun kaikkeen tottuneet niskavillatkin nousemaan pystyyn kun ajattelin miltähän mahtaisi tuntua ilmainen kierros kidutuskammiota..? Kaikista järkyttävin vekotin oli tavallinen pyramidin muotoinen puupalikka jonka varassa ihmiset sitten painollaan joutuivat istumaan ja kärki oli kiinni sitten peräsuolessa/vaginassa. Kiva oli myös "päärynä" joka myös tungettiin johonkin ruumiinaukkoon ja levitettiin ruuvaamalla pikku hiljaa.. hyh.. Muttajoo,hyvää ruokaa ja viinaa riitti. Rahat loppuivat vaan kesken ja joudun nyt itten menemään paskaan paikkaan töihin maanantaina siskon kanssa.. Ei kiitos..  Muuten sais kyllä töiitä olla..

Pätkis on kummallinen otus. Oli kaksi päivää ollut yksin tatun luona 6h/päivä ja mitään pahaa ei ollut tehnyt mutta perjantaina sitten olikin matonkulma hävinnyt ja seinästä palasteltu kipsilevyä.. Kaikista kummallisinta oli se,että kipsilevyn nakerrus jatkui vaikka olimme kotona. Miksei pätkä viihdy Tatun luona? Miksi se on aloittanut jälleen pahan tekemisen saadakseen huomiota? Sen kyllä tiedän ettei tatu ole hirveästi sen kanssa puuhaillut  muta kuin vienyt ulos ja ruokkinut. Pätkä on vielä nuori,se tarvitsee leikkimistä ja huomiota paljon..

Muttajoo,nyt ruokaa naamariin ja kämpän järjestyksen muutoksen suunnittelua.

16:40
Kovat oli suunnitelmat kunnes kaikki taas alkoi hiljalleen kaatua.. Pitäisi mennä kauppaan,mutta kun sinne on liian pitkä matka (100m) ja jokainen liikahdus tuntuu taas niin ylitsepääsemättömän raskaalta. Pelasin hetken Sims 2:sta mutta sekään ei kohentanut mun fiilistä. Toi pätkiksen juttu ahdistaa ja olisin halunnut tänään lähtee valkeekoskelle treenaamaan. Yksin ei treenattua tule,nytkin ajatus ahdistaa ihan riittävästi.  Haluan asuntoni järjestyksen muuttuvan!! Sitä olen hokenut ja huutanut itselleni päivä kausia mutta mitään ei ole taphtunut. Poden huonoa omatuntoa jos siirrän hamsterin häkkiä silloin kun se nukkuu ja se joutuu heräämään sen takia. Ei minun vuokseni tarvitse herätä.. Pätkis haluaisi piiiitkälle lenkille mutta en jaksa lähteä,kaikki lihakseni ovat puutuneet a vatsani on niin paisunut ja raskas että oksennan heti jos liikahdan. Ärsyttää suunnattomasti hukkaan vierineet päivät kun huomenna lupasin lähteä mummolaan enkä sitten enään jaksa tehdä..  Tarvitsisin nyt halauksen,mielellään joltain täysin tuntemattomalta,sillä ne tuntuvat kaikista parhailta..

Väsymys..

Ompas taas kurja olo.. Täytyy valittaa nettiin tuntemattomille ihmisille kun ei ole tällähetkellä muitakaan. Heräilin täältä Tatun luota ja käytin pätkän pissalla tuulisessa metsässä. Meitä molempia pelotti niin paljon että tultiin takaisin aika pian. Minä en kestä kovaa tuulta/kovia ääni juurikaan. Tatu tulee kohta mukanaan sisko&sen perhe. Tarvis alkaa harjoittelemaan hymyilemistä. Tänään on huono päivä,väsyttää ja itkettää.. Ei jaksaisi muuta kuin tuijottaa maata ja olla hiljaa. Pätkis on oppinut kerjäämän huomioo vinkumalla ---> ei hyvä.  Rasittaa sen olemassa olo niin paljon taas. Miksei se voi antaa mun vaan olla omissa oloissani just nyt kun haluan? Kiki sentään ymmärsi koska sen piti olla lähellä/kaukana.

Kohta taas varmaan joku alkaa valittaa kuinka mä oon epätasapainoinen ja huono koiran omistaja muttajoo,aona ei voi jaksaa ja kun huomaa että on tullut syksy eikä yksikään "tänä kesänä mä teen sen" haaveista toteutunut.. Kaippa sitten 30 vuotiaana tulee lähdettyä eikä koskaan enään palaa..

Kenen syy?

Olen ollut ilman netti yhteyttä nyt muutaman päivän koska menin tyhmänä antamaan lainaksi oman nettini jotta ystävän ei tarvitse olla ilman. Kuvittelin saavani netin takaisin seuraavana päivänä mutta se ei enään onnistunutkaan.. Tänään piti lähettää heillä ollut mokkula huoltoon ja käydä vanhempien luona hakemassa sponsorointia (ostamatta jäänyt syntymäpäivälahja) jotta pääsen lomittajien risteilylle keskiviikkona.. En sitten muistanut enkä enään 4 tunnin sienestys reissun jälkeen jaksanut kun olin sopinut että menen leinolaan Tatun luokse yöksi.. Pätkis jää Tatun hoiviin taas kun minä lähden..

Niin,otsikko.. Olin lauantaina valkekoskella taas treenaamassa dobbereiden kanssa ja erään ihmisen mielipiteet saivat vereni kiehumaan ja jos olisin ollut vähemmän väsynyt,olisin loukkaantunut ja kertonut muutaman tosi asian. Hänen mielestään Pätkiksen ongelmat johtuivat siitä että hemmottelen sitä ja takerrun siihen itsesäälini kanssa "voivoi kun kiki on poissa ja on paha olla" Ei jumalauta. Tyyppi kun ei edes ymmärtänyt mistä minä puhuin kun sanoin että on mahdollista että pätkis alistuu ja kusee allensa jos joku muu kuin minä käskee sitä seuraamaan&yms  Tämä kyseessä oleva henkilö kysyi meidän hajujäljen tekemisen jälkeen "alistuiko pätkä sinulle?" meidän ryhmän vetäjältä ja kun hän sanoi että ei ollenkaan niin tämäpä olikin siis minun vikani että koira on arka,tai sitten minä kuvittelen että se on.. Hiukanko meinas keittää yli..?  Ei helvetti kun olisin avannut sanaisen arkkuni. Pätkis kun tuli minulle,se ei kestänyt mitään,väisti ihmiskosketusta ja puri aina kun sitä silitti. Korvat luimussa ja häntä koipien välissä selällään alleen kusten makasi edessäni kun komensin hiukan terävämmin ja kielsin puremasta.. Pätkis oli niin stressaantunut liian vähästä kurista ja liikunnasta että juoksi kymmenen kertaa "pää edellä seinään". Todellisuudessa tuolla koiralla ei enään ole mitään ongelmia jos katsotaan kehitystä alkuun nähden.. Syytä en tästä ketään sillä pätkiksen edellinen omistaja oli vain liian kiireinen töiden kanssa ettei hänellä ollut aikaa/kanttia kouluttaa näin hyper aktiivista pentua. Ja mitä minun nähden lenkkeily oli,niin liian vähäistä ja jatkuvaa "pätkis ei" huutoa.. Tottakai ihminen rakasti pätkistä ja olisi sen halunnut pitää jos olisi vain pystynyt sille jotain kontrollia saamaan.. Enkä yhtään ihmettele kummankaan käytöstä miettien omaa työtäni ja tuskaa minkä sain nähdä ihan perus asioiden kuten "ei" käskyn noudattamisen opettelussa ja varsionin hihna käyttäytymisessä. Tämän homman pointti on se,etten ole pilannut pätkistä vaan juuri korjannut sen.. Se on matkalla kohti tasaainoista koiranelämää. Vielä on töitä tehtävä jotta se pärjäisi mutta aikaahan meillä on. Tuo kaveri elää varmasti seuraavat 10 vuotta.