Työteliästä elämää..

Olipas helvetin mukava aamunavetta.. Ihan oikeasti!! Kukaan ei armaan usko,mutta näin se vain on ja kello viidestä asti olen ollut yhtä hymyä. Muistin kuinka lypsyn saa päälle vaikken olekaan tuossa paikassa ollut puoleen vuoteen,lehmät tulivat kiltisti lypsylle ja kukaan ei potkinut,pudotellut koneita eikä tarvinnut edes paskaa kolata kuin iimeisimpien jälkeen. Edellinen lomittaja oli jättänyt rautalangasta väännetyt ohjeet erikseen lypsettävien kohdalle eikä siis tankki kelvoton maito päätynyt väärään osoitteeseen.. Kumpa olis enemmän hommia,uskon että työ on minulle kaikista parasta terapiaa..

Sydänhäiriö..

Propral,oi rakas purkillinen tarvitsemiani lääkeaineita yhdistettynä pieneen tablettiin.. Jumb Jumb,tykytyky ja taas jumb. Näin on kuulunut tänään. Soitto "meetkö huomenna ja ylihuomenna duuniin?" sai asiat taas virtaamaan. Onneksi,koska muuten asiat olisivat huonosti edelleen. Parista päivästä saa kuitenkin sen 150e palkkaa.. Olen myös lähitulevaisuudessa muttokannalla. Osoite vaihtuu pari korttelia.. Jos nyt alkaisi parin päivän työrupeaman jälkeen selvittelemään tilannetta ja sitä että koska tämä paljon vaativa tapahtumaketju "muutto" voi alkaa. Myöhemmin suunnitelmia siirtyä roippeitteni kera kissainmaalle.. Mutta ei vielä.. Odotan innolla,onneksi tuli 2 päivää töitä :-)

Elon sekavuutta...

Niin,näinä päivinä on taas joutunut hokemaan "maisu rauhoitu" itselleen kun mieli alkaa pettää ja heittämään mitä kummallisimpia ajatuksia ja olotiloja. Hiljaa hulluksi tuleminen luo eksistentiaalista tuskaa joka siirtyy ensin uniin ja sitten käytökseen. Viimeyönä olen taas runsaassa raukeuden vaikutuksessa avautunut ja kertonut asioita joita ei ehkö olisi kannattanut. "pitääks mun järjestää sut johonkin lepäileen" No ei,minä en ole tullut hulluksi,vielä. Vielä olen hillinnyt ja hallinnut itseni. Tänään on ollut vuorossa apaattisuus ja masennus. Ei kiinnostanut sitten yhtään olla olemassa. Kuitenkin sain itseni raahattua lenkille ystäväni kanssa ja hetkeksi kaikki ongelmat olivat poissa. Nyt kun taas yksin olen,tupakka huulessa ja tietokoneen ruutu edessä,ahdistus palaa. Se on niin jäänyt tämän asunnon henkeen.. Kumpa voisinkin rentoutus edes kerran vielä. Olla vain,vailla murheita. Tuskin se on mahdolllista. Se tuli viimeyönä selväksi..  Toisaalta ymmärrän hänen mielipiteensä ja hyväksyn perustelut sille miksei hän voi autaa minua,mutta toisaalta taas olen pettynyt. Odotin niin..

 Olen varma että tämä piinallinen tilanne ratkeaisi kun saisin puhuttua jonkun "ammatti-ihmisen" kanssa. Vaikka tiedän että todennäköisesti valehtelisin ja jättäisin koko paletin avaamatta jolloin tämäkin olisi turhaa.. Surullista tietää olevansa epäkunnossa,mutta näin ne asiat vain ovat..

Pakko..

En tiedä,mutta on vain sellainen olo että on pakko kirjoittaa julkisesti. Päiväkirjan kirjoittamisesta ei saa samanlaista tyydytystä kuin "joku muukin tietää miltä musta tuntuu,tai ainakin lukee siitä" fiilis voi saada aikaan. Olen hiukan ehkä kyllästynyt hautomaan omia ajatuksiani näin hulluuden partaalla. T'änään on ollut hyvä päivä. :vähän kaljaa ja vähän THC,vähän sydänlääkkeitä ja hyvässä & turvallisessa seurassa. Jonkun mielestä elämä on tuossa kohtaa aivan vituillaan,mutta olempahan säästynyt jokapäiväiseltä ahdistukselta tänään.. Voittajaolo suorastaan..

 Ahdistaa vain kun ystäväni lupaa auttaa minua "katsellaan jokupäivä" ja sitä jotain päivää ei tule kuitenkaan. Odotan mielenkiinnolla auttaako minun tilannettani enään mikään? Ovatko jatkuvat harhat osa kaikkea ajatustoimintaa minussa? Ja tärkein,MITÄ tapahtuu kun elämästäni poistuu se kaikki epätodellinen paska mitä olen jo tarpeeksi kestänyt? Kestänkö ilman sitä vai kehittääkö puolustusmekanismi taas lisää..Pahempia? Sitten mennään eikä meinata piipaa niemeen odottamaan lääkeannoksi toisensa jälkeen.. En tahtoisi niin kuitenkaan. Ajatus siitä etten voisi hallita omaa mieltäni,kuvottaa minua.
Lääkkeet poistavat oireet,eivät ongelmaa..

Kylmää piisaa..

Jäätävä keli -27 :-0 Johan tuossa tunsi olevansa aurinkorannalla kun oli -6 ja huomenna pitäis olla samanverran. Eilen oli lähemmäs 20 ja autokin lähti kuin palmun alta mutta eipä tänään.. Piti lähteä kaveria viemään huittisiin.. Aian ei hommat suju suunnitelmien mukaan,niinkuin tässä on huomattu. Kohta oon taas koditon ellei nyt tule ihme ja töitä sitten niin riittävästi että varmasti tulee kunnon tili. Puuttuu palttiarallaa noin 200euroa pelkästä vuokrasta plus koiran/mun eläminen laskuista nyt puhumattakaan.. Lievää ahdistusta.. Pumppu on taas takunnut niin perkeleesti että eilenkin meni lääkkeen voimalla.
 On aika psykoottinen olo taas vaihteeksi. En tiedä enään mitä kaikkia mun päähän pälkähtäviä ajatuksia uskaltaa edes ajatella? Tuntuu kokoajan vaan pahemmalta ja sairaammalta.. Kai sitä ohta joutuu pika kiidätyksellä johonkin suljetulle ellei Seppo-ystäväni tee jotain radikaalia asian suhteen. Ellei hän huomaa. .

19:30 Surua,surua vain..

Niin,Äidin kissan kanssa oli sitten eläinlääkärissä ja eläinlääkärin toteamus oli seuraavanlainen.

"Kilpirauhasen liikatoiminta ja munuaisten vajaatoiminta"  Molempia ei voi lääkitä yhtä aikaa koska lääkkeiden vaikutukset päinvastaiset ja jos lääkitsee kilpirauhasta--> alentaa verenpainetta/kiertoa/sykettä niin munuaiset pettää nopeammin ja jos ei lääkitse mitenkään,kuolee pian molempien aiheuttamaan syömättömyyteen/anemiaan. Hampaat ovat myös todella huonossa kunnossa joten ruokailu sattuu toden teolla.. Tulee mieleeni teksti "Kuolema kun käy kerran,se käy toistekin" Ja niinhän siinä nyt kävi. Viikko sitten meni Wincent marsu ja nyt sitten 19v Kissa.. Jonain päivänä tulee todellinen suru..

20:20
"Vituttaa,mua vituttaa
taas,periksi antaa
Vituttaa,mua vituttaa
sinut kuolemalle kantaa
Mikset meidän kanssa enään,elää vois
vaan pitää pian sinunkin, kuolla pois
Vituttaa,mua vituttaa,
sanoa hyvästi,ikiajoiksi..
Vituttaa,mua vituttaa,
taas lopettaa lemmikki..