tiistai 13. syyskuuta 2011

Kun mieli pettää..

Niin,täällä siä vaan valitetaan. Oli pakko avata uusi kirjoitus kokonaan valitukselle.. Tämä henkilö josta kirjoitin edellisessä tekstissä on jäänyt pyörimään mieleen. Hassu teini-ihasus mutta sekin on jättänyt pysyvät jäljet minuun.. Olen syönyt suklaata koko illan ja saan syyttää itseäni omasta olotilastani ja ahdistuksesta. Kun ihminen ei koskaan opi. Piti mennä Tatun luo tänään mutta kun on pimeää ja sataa eikä mun autossa ole kunnon pyyhkijöitä eikä mun näkö ole siinä mallilla että ilman laseja/pyyhkijöitä ajelu pimeässä olis turvallista..
Ahdistaa myös se että haluan tänne nekalaan ihmisiä kylään. Onko minulla sellaisia ihmisiä joita voisin kutsua? Äiti ei tahdo tulla tänne,en tiedä miksi. Vaihtaa puheenaihetta ja välttelee kysymystä. Onko minun asunnossani jotain vikaa? Eikö hän tahdo nähdä kinka minä elän paljon paremmin kuin hän? Kuinka pystyn kontrolloimaan elämääni kuin tavallinen? Hän on katkera kun on pilannut oman elämänsä.. Olen miettinyt sitä. Isä sen sijaan viettää kanssani aikaa mielellään. Tulee kahville,kasaamaan hyllyjä ja käydään aina kahdestaan mökillä useaan kertaan kesässä. Harmi että hirvikärpäs-aika on nyt,tahtoisin mökille. .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti