Koko aamun pyöriny kummalliset asiat päässä.. Vuosia sitten oli yläasteella jossa elämässäni oli yksi ihminen jonka kanssa hetkestä kahden ilman kiirettä olisin antanut mitä tahansa. Jos Olisin ollu edes täysi-ikäinen,olisi meillä ollut maailman kaunein ja varmasti myös lyhin rakkaus.. Koulussa hän antoi minulle voimaa selvitä toinen toistaan helvetillisemmistä päivistä ja välituntien aikaan hän piilotti minut musiikkiluokan turvaan jossa sain soittaa rumpuja sydämeni kyllyydestä. Kesäisin meillä oli "textiviestikivaa" joskaan koskaan ei mennyt rivoksi. Kauniita runon pätkiä ja fiilistelyjä puolin jos toisin. Eräs jäi mieleen.. "minä häntä nussin,kun hän kaipasi lämpöä" Tuo on pyörinyt mielessä koko aamun. Olen niin katkera kun yhteydenpitomme jostain syystä katkesi. Hän meni naimisiin ja seuraavan kerran kun hänet näin,oli hänellä kantoliinassa pienen pieni käärö.. Siinä oli se mitä hän elämältä tahtoi seuraavaksi,siinä en näe itseäni.
Toinen asia mistä piti kirjoittaa on Karoliina Kesti. Sovimme riidan ystäväni kanssa ja lähdimme eilen ajelulle. Hän antoi minulle vihdoin anteeksi. Kävimme Kestin löytöpaikalla katsomassa oliko kynttilöitä,mutta satoi kaatamalla joten en lähtenyt pimeään upottavaan maastoon . Tänään on soinut päässä lause "ajasta ikuisuuteen,ei ollutkaan pitkä matka" Ei ollutkaan,vain 15 vuotta.. Olisimme varmasti päätyneet seuraavaan iltapäivälehteen jos olisimme sinne rämpimään lähteneet..
Mitä vielä? Pätkis on turhautunut. Tulin kotiin yhdeksän aikaan kun olin heittänyt Tatun pajalle. Oli ihanaa nukkua kullan kainalossa ilman pätkisä joka vinkuu ja nakertaa seinää. Pätkis on alkanut tuhoamaan Kikin aikaista lampaantaljaa. Ei kiva.. Eilen meinasi mennä hermo kun jokapaikassa oli taas Kikistä muistuttavaa tavaraa. Kun sain vihdoin Kirjahyllyn ja tv-tason siirrettyä,oli uurnan siirtäminen myös tunnetasolla sävähdyttävä kokemus. Kaikki mitä on koirasta jäljellä.
Mutta nyt loppuu lörpöttely..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti