sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Valoa tunnelin päässä...?

Kylläpäs tämä pitkä ja synkkä ajanjakso onkin saanut kaikkine kurveineen kestää.. Puolivuotta.. Tänään,aivan täysin selvinpäin sain kerrottua suurimpia ahdistuksen aiheuttajiani ja tuntemuksiani ja minut otettiin vakavasti. Siis TODELLA!  Tämä päivä on mennyt aivan kuten aikaisemmatkin,ensin hyvä olla,sitten kaikki romahtaa. Minua kuunneltiin ja sain sanoinkuvailemattoman hienon tavan jatkaa tätä elämäni ongelmien selvittelyä ja tietä ulos oravanpyörästä jossa tällähetkellä pyörin kohti hulluutta. Tänne en ole läheskään kaikesta ahdistusta aiheuttavasta toiminnasta tai siitä mitä ahdistus saa aikaan voinut kirjoittaa mutta olen vakavasti harkinnut blogin pimeäksi pistämistä jälleen.. Tietenkin tämä valo voi olla vastaan tulevan junan,mutta tällähetkellä tuntuu niin kevyeltä ja siltä että ehkä saan keskustella tämän henkilön kanssa vielä toistekin. Nyt kun hän TODELLA tietää mitä minun pääni sisällä tapahtuu ja mihin tämä kaikki sitten johtaa. Ehkä äntä oikeasti kiinnostaa..?

Toivossa on hyvä elää,hetki kerrallaan..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti