Niin,tämän olen taas saanut huomata. Keskiviikon tapahtumat vaikuttavat elämääni yhä ja tulevat vaikuttamaan varmasti hyvin pitkään.. Olin yksinäinen,mutta minulla oli aina ihminen jonka kanssa jutella messengerissä. Ihminen joka tunsi minut täysin ja jolle voin heittää inside-läppää. Ihminen,jonka kanssa puhuin samaa kieltä. Tuntuu niin väärältä vieläkin,etten ole häneen ottanut yhteyttä. En olekaan pitkään aikaan tuntenut itseäni näin petetyksi.. Toisaalta tiedän miksi hän näin teki mutta en silti ymmärrä. Tunne on sama kun eräs toinen ihminen kesällä loukkasi minua kertomalla tilanteestani puhumisen jälkeen "en usko sinua". Sana joka kuvaa tätä parhaiten on "Pöyristyä" olin pöyristynyt..
Olen joutunut pohtimaan elämääni asian ympärillä. Yksinäisyyteni ja ahdistukseni vain paheni,mutta onko tämä sen arvoista? Ja kun muutenkin tunne-elämäni on yhtä sekasotkua,en voi tietää mikä tunne liittyy mihinkäkin asiaan?Rasittavaa...
Toinen asia joka aiheuttaa jatkuvaa turhautumista ja jopa surua on jatkuvasti huononeva muisti. Kiinnostaisi tietää,miksi pääni lahoaa? Onko minussa joku "oikea vika" ? Tilanne, kun olen tehnyt jonkun asian tai käynyt jossain paikassa useaan otteeseen enkä muista,vaan kerron asiasta kuin ensimmäistä kertaa on tullut osaksi jokaista viikkoani. Tavarat kulkeutuvat paikkoihin joihin en niitä muista laittaneeni. Jatkuvaa pätkimistä normaaleissa päivittäisissä asioissa ja yms.. Lista on loputon. Unohteluni aiheuttaa riitaa jopa rakkaimman kanssa joka taas luo uusia ongelmia.
Haluan selvyyden asiasta,mutten tiedä mistä aloittaa....
Rakas tuli eilen. Odottaminen on pahinta mitä tiedän.. Kokoajan katselee tahtomattaankin kelloa ja keksii tyhjänpäiväistä puuhaa jotta aika kuluisi nopeammin. On ihanaa kun hän on täällä seuranani ja mukana esim lenkillä. Käsikädessä kävelemme ja hän taluttaa koiraa,joka vetää aina kuin hullu. En jaksa kovin pitkää lenkkiä tehdä normaalisti kun kädet ovat niin kipeät.. (Huom,tapausta ei voi enään kouluttaa. Yritetty on..) Syömme yhdessä,mikä on minulle jostain syystä kovin tärkeää ja iltaisin höpötellään yleensä oluen kera kaikesta.. Juttukaveri jota olen vailla <3 Koirat ovat ainoat toivonkipinäni kun alan ahdistua yksinäisyydestä. Ei ole sellaista hetkeä kun nuo eivät kanssani lähtisi vaikka pihalle leikkimään.. Nytkin kun pimeä tulee vasta puoli yhdeksän maissa,voin vielä kahdeksalta lähteä ulos. Jeah! Kesä! Nartullani on vaan juoksut juuri nyt niin täytyy naapureiden uroksen kanssa vkloppuisin sumplia/vuorotella ulkoilua :-/
Ehkä elämä johdattaa luokseni taas uuden ystävän. Näin kävi viimeksikin. Tiedän ettei se tapahdu heti,ja odotan...Josko???
Ps: 2 vuotias "Pavli" kissamme odottaa pentuja. Syntyvät kuukauden kuluttua suunnilleen!!!
Se, että et muista tehneesi asioita voi tarkoittaa sitä, että sinä et olekaan. Joku muu kuin sinä on ne tehnyt, joku toinen sinä. Paskamaista mielenterveysjutuissa on, että kun elämä alkaa hymyillä, oireet tulevat näkyvämmiksi. Keho ja mieli alkavat oireilla siinä toivossa, että vihdoin on aikaa parantua ja toipua.
VastaaPoista"en voi tietää mikä tunne liittyy mihinkäkin asiaan?Rasittavaa..." Tuttu tunne. Samoin on tuttu tunne tuo pään leviäminen. Kyllä se siitä selkiytyy. Minun neuvoni: Älä potki sitä vastaan. Luota kehoosi, luota mieleesi. Ne ovat saaneet sinut näin pitkälle. Ne tietävät, mitä niiden pitää saada tehdä, jotta sinulle tulisi parempi olo. Järjestä muu elämäsi niin, että sisäinen kaaoksesi saa tilaa. Itse käytän paljon liimattavia muistilappuja, minulla on kalenteri sekä taskussa että seinällä, laitan tärkeät asiat myös kännykkääni hälytyksen kanssa ("tunnin päästä lääkäri"). Kirjoitan kalenteriini joka päivän illalla parilla kohdalla, mitä tein sinä päivänä, jos ei ollut mitään sovittua menoa. Sitten voi seuraavana päivänä palauttaa mieleensä, että ai niin, tehtiin risottoa ja kävin lenkillä. Se auttaa hahmottamaan, miten pitkä päivä on, miten pitkä viikko on jne. Vähitellen (=vuosien mittaan) on tullut jokin käsitys ajasta, eikä kalenterin kanssa tarvitse enää olla niin tarkka.
Pysähdy usein, ja kysy itseltäsi, miltä minusta nyt tuntuu. Mitä minä nyt haluan tehdä. Monesti ne on tosi pieniä asioita, jotka auttaa.
Kiitos rohkaisusta ja neuvoista. Terapian loputtua minulla ei ole ollut ketään joka osaisi kertoa jotain hyödyllistä kun en itse tiedä miten jatkaa.. Tuota oireiden esiintymis-asiaa en olekaan tiennyt. Helpottaa kun on joku syy miksi olen taas tässä kunnossa.
PoistaJa se persoona... Yleensä hän esiintyy vain negatiivisissa tilanteissa tai kun olen epävarma. Onkin ollut poissa jo hetken,mutta näköjään palailee kun näitä "pimeitä aikoja" viikoittain tulee. Kun en vain muista,että olisin esim kävellyt jonkun reitin moneen kertaan rakkaimman kanssa. "Tuolta me ei ollakaan vielä menty!" Ja kun hän katsoo minua alta kulmain kertoessaan että "joo ollaan,useaan kertaan" Hämmentävää.. Tarvitsee miettiä tuota arjen järjestelyä. Yrittää olla turhautumatta kun ei asiat onnistu kuten kuuluu vaan pienien mutkien ja unohteluiden "missä on kahvimuki" kanssa. Stressi on se tekijä,joka saa loputkin muistikuvat pimeäksi...