tiistai 9. kesäkuuta 2015

Ei,en pysty siihen..

Anteeksi etten ole kirjoittanu,enkä kirjoita nytkään kauheasti. Kuntoni on mennyt pohjalukemiin ja kaikki aika&energia menee päivästä toiseen selviytyessä. Näin se vain on ja nyt,kun olen tunnustanut tämän itselleni on seuraava askel hakea apua.. 
Ongelmat lisääntyvät,mitä pidempään odotan..

Yritin tänään mennä lääkäriin ja kertoa ongelmistani,mutta kun huomasin ettei hän usko minua eikä välitä,menin sekaisin ja siihen loppui kaikki järkevä ajattelu/puhe. Olen alkanut pelkäämään ihmisiä ja ahdistuin kun kuulin että meidän naapurille on tulossa vieraita ja joutuisin kohtaamaan heidät. Enkä yhtenä päivänä päässyt hakemaan apteekista lääkkeitä koska siellä oli jono. Tunnen itseni rumaksi ja huonoksi ihmiseksi jatkuvasti enkä usko enään oikein kykeneväni mihinkään..

Toisaalta kykeneväisyys asia on totta,koska epäilyni päässäni olevasta fyysisestä viasta ovat muuttuneet tiedoksi. Kunhan saan henkisesti itseni kokoon,aion tehdä mitä tahansa jotta minut otettaisiin vakavasti tämänkin asian kanssa ja tutkimukset voisivat alkaa.
 "Save me,before whole world fade away" 


2 kommenttia:

  1. Ikävä kuulla. Kannattaisiko kirjoittaa kaikki oireesi ja ongelmasi paperille etukäteen ja vaikka antaa se lappu lääkärille? Sitten voi rauhassa vaikka hajota lattialle ja alkaa kynsiä ranteitaan auki. Asia on kuitenkin kerrottu eteenpäin. On totta, että nykyterveydenhuolto on ajettu niin "tehokkaaksi", ettei lääkäreillä riitä aikaa empatialle. Siksi asiakkaankin pitää oman kokemukseni mukaan olla tehokas: Kirjoita kaikki lapulle ranskalaisilla viivoilla lyhyesti ja ytimekkäästi, oireet, pelot, mitä toivot lääkärin tekevän... Ja lekuriinkin saa ottaa mukaan puhemiehen, jos siltä tuntuu. Olen itsekin ollut tukihenkilönä tilanteessa, jossa ihminen itse oli niin toimintakyvytön, ettei pystynyt sanomaan lääkärille olevansa masentunut ja tarvitsevansa siihen lääkityksen. Teimme yhdessä etukäteen lapun, että mitä minun pitää kertoa lääkärille. Vastaanotolla luin lapun ja lääkäri sitten kyseli masentuneelta mitä lisäkysymyksiä hänellä nyt olikaan ja kun potilas itse ei jaksanut enää vastata, vastasin hänen puolestaan.

    Konstit on monet. Ensimmäinen askel on tunnistaa avun tarve. Toivottavasti sitä löytyy!

    VastaaPoista
  2. Moi!

    Perustin keskustelu- ja vertaistukifoorumin mielenterveysongelmista kärsiville. Aiheina on mm. ahdistus, masennus, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja muita.

    Tervetuloa mukaan keskustelemaan kaikki joita aihepiiri koskettaa!

    https://www.hullujenhuone.com

    VastaaPoista