Kun ei nukutuksi saa..

Kun herätykseen on vain muutama tunti ja aamun raskaat työt odottavat. Kun päivän tapahtumat ovat saaneet pääsi täyteen kipeitä muistoja jotka kelaat uudelleen ja uudelleen läpi kuin loppumattoman kuvanauhan. Onnellisille ajatuksille ei ole tilaa. Pahuus on taas voittanut tämän taistelun.
Minun pitäisi olla unessa mutta pelkään sitä. Se kaikki tuska jota et saa jakaa kenellekään vyöryy alitajunnan kautta uneen. Rakkaani pitää saada levätä. Hän on väsynyt eikä edelleenkään tahdo tietää miltä minusta tuntuu.. Olen ymmärtänyt syyn mutten koskaan hyväksy sitä.. Jonain päivänä kaikki saavat katua tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Hukun hiljaa suruun ja katkeruuteen. Koskaan en saa tilaisuutta kysyä MIKSI?? Olen väärä henkilö tähän kaikkeen...