maanantai 18. maaliskuuta 2013

Piilotetut tunteet ja vitutus

...Ja mitä niistä seuraakaan. Jatkuva ahdistus jota tarvitsee peitellä oireineen. Tunne siitä että kukaan ei näe,pitää tässäkohtaa hyvin paikkaansa. Miksi ihmisten pitäisi nähdä jotain mikä on sisälläni? Nimimerkkini kertoo taas paljon,olen kuin haamu jonka materiaalista olemassaoloa ihmiset eivät näe. Tänään oli vuorossa pettymys,viha ja suru. Kaikki kolme iskivät itseinholla päällystettyinä ja musersivat minut. Itkin ja revin piirroksen jonka olin juuri saanut valmiiksi,sillä se ei ollut hyvä. Ahdistuin pelkästä ajatuksestakin että joskus osasin piirtää,mutta se taito katosi hyppysistäni kuin se vaihe elämääkin. En edes muista siitä ajasta juurikaan mitään,kun piirsin vain päivät ja yöt. Suorastaan vituttaa.. Vituttaa kuvitelmat että pystyisin jophonkin kuin ennen.vituttaa se,etten osaa kertoa asioita niin,että ne otettaisiin vakavasti vaan nauran ja hymyilen kaiket päivät rakkaimmilleni. Vituttaa sydän,joka on aina valmis uuteen suhteeseen vaikka pää hajoaa ajatuksestakin. En ole saanut edes vanhaa vielä päätökseen,miksi sitten sydän huutaa uutta? Vituttaa käytännön murheet,huominen koulupäivä ja epäonnistuneet hakemukset terapiasta. Myöhäistä katua,ei niitä enään voi korjata.. Vituttaa että psykologini lähti ja jätti minut täysin yksin ilman mitään tukiverkostoa. Juuri nyt kun sitä eniten tarvitsisin. Narskutan hampaitani,vaikka se sattuu,keinutan itseäni kuin hullu jos istun aloilleni. Jos en keksi mitään muuta tekemistä,kävelen tätä asuntoa ympäri,ympäri,ympäri tuntikausia kunnes jaksan taas tehdä jotain muuta. Ulos ei voi mennä,sillä siellä kaikki pelottaa minua.  Olen valmis hoitoon ja tahdonkin lähteä,mutta kaikki ympärilleni rakentamani elämä estää sen. Kerran kun luulin pystyväni johonkin.  Kaikki romahtaa,jos minua ei ole. Kaikki suunnitelmat romuttuisivat ja koirani joutuisi kärsimään.  Raskas taakka kantaa.. Ja tämä kirjoitus jossa ei ole päätä eikä häntää,vituttaa.. Yritä tässä nyt sitten nukkua kun koko maailma kaatuu niskaan. Join kahvia liian myöhään,eli en voi ottaa unilääkettä. Sen vaikutus olisi huojentavan voimakas nyt. En vain tiedä mitä tapahtuu jos piristävä ja väsyttävä aine jyllää samaan aikaan kehossa. Pelottaa.. Ehkä otan riskin,sillä en todellakaan tule muuten saamaan unta. Pakko levätä,huomenna on tärkeä päivä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti