Vituttaa taas olla haitaksi,olla erimieltä vääristä asioista. Unohtaa ettei aina kannata kertoa omaa mielipidettään ja pitää tunteensa kurissa. Lopettaa myötähäpeän tunteminen. Joskus tunteen loppuvat omaa tahtiaan, enkä silloinkaan ole onnellinen.
Emme voi katsoa toisiamme silmiin,en edes uskaltaisi. Uhkauksia,uhoamista ja typerää lapsellista marttyyriyttä. Kukaan ei arvosta sitä,tai jos arvostaa,on itsekin samanlainen. Minä en arvosta.
Minä taas puhun itseni pussiin,sanon kaikkea mitä en tarkoita. En saa suunvuoroa ajoissa selittääkseni omaa itseäni vieraille. Olen mokannut,tuhonnut yhden ihmissuhteen. Noh,eipä ollut ensimmäinen kerta. Sorry..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti