Mietintää..

Eilinen oli mukava,mutta helvetillinen päivä.. Piti olla ohjelmaa,mutta kaikki kariutui ja lopputulos oli valtava ahdistus. Olin niin tyhmä,jälleen enkä mitään saanu pidettyä muistilokerossani. Eniten harmittaa koiratreenit jotka unohtuivat kun ystäväni tuli käymään. Hänkin halusi aika nopeasti lähteä pois. En tiedä miksi ahdistuin. Koskaan juurikaan ei ole sen suurempaa syytä. Taustalla voi olla se,että polin käynnit loppuivat. Tiistaina menen psykiatrin juttusille ja sieltä sitten aikanaan jonnekin. Oli niin kurjaa taas juuri kun oppi tuntemaan yhden mukavan ihmisen polilla jättää hänet "me ei sitten enään nähdä" Niin,ei nähdä. Aion lähettää hänelle kiitosviestin.. Auttoi kuitenkin tuon pahimman yli.
 On niin hankalaa nykyään elää päivittäistä elämääni kun tiedostaa oman tilansa. Oli helpompaa kun antoi kaikkien oireiden ja pelkotilojen vain kuulua asiaan. Ja nyt kun toisaalta pelkotilatkin ovat pahentuneet esim lenkeillä,on tuskaista olla olemassa. Pakko vain jaksaa vielä tiistaihin ennekö saa taas jonkun näköisen avun. Ainakin toivottavasti.  Toisaalta olen muutaman kerran yrittänyt kestää pelkoni ja mennä vain eteenpäin esim metsässä. Ei väliä,tuuleeko ja minusta tuntuu että puut kaatuvat päälle. Se on tosin helvetillisen vaikeaa ja koira huomaa heti kun minua pelottaa.. Huono asia on myös se että kun tiedän että alan pelkäämään jotain,pelko tulee aikaisemmin,eikä juuri siinä tilanteessa kun jotain aivan tavanomaista tapahtuu.  Se johtaa siihen,että käännyn pois ja menen toista reittiä.  Yksin pystyn olemaan jo kotona. Ja muutenkin. Ei häiritse enään juuri mikään..

So dark,So windy,so scary..