perjantai 23. marraskuuta 2012

Pidätys..

Kyyneleet ovat matkalla maahan. Poskiani pitkin virrata tahtovat ja lentää,lentää.. Minä vain pidätän itkuani. Kuuntelen jatkuvaa nöyryytystä ja haukkumista selkäni takaa. Olen repeämäisilläni..taas.. Ja hän joka lupasi olla minulle rakas koko loppu elämämme,sanoillaan saattelee minut maailman syvimpään kolkkaan ja rutistaa viimeisenkin hyvän ajatuksen mielestäni. Jatkuvat toistuvat lauseet,jatkuva sama ääni. Kauanko tätä ihminen kestää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti