Taas tuntuu typerältä. Olen antautunut pelolle. Eilen illalla ennen rakkaan kotiutumista kyhjötin tunnin sohvalla kykenemättä muuhun kuin hengittämiseen. Joku tarkkaili minua,vaikka tiesin samalla että ei. Koita siinä nyt sitten päättää mitä uskoa? Pelkotilat ja toistuvat ahdistus johtuu lääkkeen unohtelusta. Tänään muistin ja olen ylpeä siitä. Sain hiukan avattua suutani jopa psykologille muististani ja eilen hiprakassa sepolle. Pelottaa vain että olenkin oikeassa ja tälle kaikelle löytyy fyysinen syy...
Psykologi teki puoliksi jo testin missä on 28 kysymystä. Toivoin sisimmässäni että hän huomaisi reaktioni ja seuraisi liikkeitäni sekä eleitäni tarkkaan jokaisen 45minuutin istunnon aikana. Tekisi mieli huutaa että "huomaaa!!!" kun sisuskalut eivät pysy paikoillaan ja tuoli jossa istun on liian virallisen suoraselkäinen,valot liian kirkkaat,äänet liian himmeitä ja jokainen asia mitä vain keksin on huonosti sen lisäksi että päni on räjähtämässä ahdistuksesta ja halusta puhua. Aina aika loppuu juuri kun saan itseni hivenen rentoutuneempaan tilaan..Ja taas pitää lähtea ulos. Testi oli pelottava ja avasi silmäni ymmärtämään että lähes kaikki mitä minulle tapahtuu,on oire jostakin muusta. Esimerkkinä se että ajan autoa töistä kotiin. Tiedän mistä tulen ja minne menen,mutta yhtäkkiä havahdun ja tajuan ajaneeni kymmenen kilometriä risteyksistä ja liikenneympyröistä ilman minnkäänlaista muistikuvaa tapahtuneesta/oliko liikenteessä muita.. Sekin on psyykkinen oire!!! Uutta tietoa.
Hän sanoi myös ettää nämä kuvailemani oireet sopivat juuri tismalleen vaikean pitkäaikaisen trauman kokeneen ihmisen oirekuvaan. Niin,se vaikea pitkäaikainen trauma nyt sattuu olemaan minun elämäni..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti