Eilen oli elämäni rankin työaamu. Tulin navettaan ja yksi vasta poikinut vanha lehmä teki kuolemaa paikallaan. Soitin tietenkin emännälle joka totesi "jaahasmse menee siitä sitten" ja jatkoi uniaan. Minä herkkyyden ja tunteellisuuden ääripää olin pasmat sekaisin ja koko aamunavetan joutui pyyhkimään silmäkulmia ja niistämään.
Oli todella rankkaa katsella kuolevaa eläintä aivan vierestä. Eläinten kuolemat ja kuolema ylipäätään saa minussa voimakkaan reaktuion aikaiseksi vaikka koitan itselleni selittää "se nyt vaan on niin ja näitä sattuu" Niin,minuun sattuu.. Onneksi isäntä lopetti kärsivän lehmän ja oli saanu raadon pois navetasta ennen minun saapumistani iltalypsylle. Aamulla oli muutenkin niin erilaista. Yleensä lehmät ammuvat ja liikehtivät niin että jostain kuuluu aina joku ääni,mutta nyt oli sanoisinko kuoleman hiljaista. Jokainen vain seisoi hiljaa paikallaan ja kaksi kuolevan vierustoveria makasivat lohduttomina nuoleskellen välillä.
Pitää vain ajatella että Tiuhti lehmä antoi henkensä vasikan edestä.
Kohta täytyy lähe taas..
"jotta toinen saa elää"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti