Tylsää..

Köyhyys vaivaa :-( Rahat ei riitä ja se siitä. Kaikki haaveet ja unelmat saavat jäädä,ellei työtilanne tästä saa uutta puhtia. Luulen että älypuhelimeni on  taas rikki. Puhelut ja viestit eivät tule läpi. Tai kukapa minulle soittaisi? Eihän minulla ole ketään. Rakas kuorsaa sohvalla ja koira nukkuu pihalla. Kissan olinpaikka on mysteeri. Väsyttää,mutta on jo liian myöhäistä päiväunille. En jaksaisi keittää kahviakaan. Olisi ollut mahdollisuus aloittaa kaljan kiskominen,mutta kun ei maistu.. Eilen oli eri asia ja olinkin paikallisessa katsomassa peliä kera parin ihmisen. Jostai syystä ulkona ollessani tunne siitä että joku seuraa on kadonnut. Tai ainakaan en enään huomaa sitä niin voimakkaasti kuin ennen. Parantuminen? Luin erään ihmisen blogia ja hän oli laittanut kuvan kädestään viiltelyn jälkeen.. Hyi,en voisi koskaan satuttaa itseäni niin. Kai tässä pitää ottaa tunnin nokkaunet,että olo helpottuu. Ajelulle tekisi mieli,mutta kun ei ole bensaa :-( Maanantaina terapiassa oli taas tylsää. Tuntuu kuin hän vain pyörittelisi samoja kysymyksiä ja vastauksia 45minuuttia ja olisi onnelllinen kun pääsee minusta eroon. Tuskimpa asia on näin,mutta tuntuu vain.. Ainoa mielipide hänellä oli se että minä kärsin vakavasta keskittymiskyvyn puutteesta. Ai? No,onhan se totta kun unohtelen asioita kokoajan jos en keskity tarkasti siihen mitä teen. Tänäänkin ihmettelin että kuka on keittänyt kahvia vaikka itse keitin 10minuuttia aiemmin. Hmm,ehkä terapeuttini on oikeassa.
Tahtoisin piirtää surun.. Se on jotain sinistä,mutta mitään kuvaa siitä ei synny. Miltä näyttää ahdistus? Entäs viha? Loputtomia kysymyksiä tulviva pääni räjähtää. Kaboon! ja kaikki on poissa. Melkein jopa odotan sitä. Sydän lyö taas vajaalla ja siksi minua väsyttää. Koska se pysähtyy? Kuinka monta lyöntiä vielä? Äh,menen unille..