Kyllä,tatusta ei ollut tehtävään mitä jo edellisessä kirjoituksessani pohdin. Ensimmäinen tunnekuohu ja hän juoksi häntä koipien välissä pois. Jäin yksin,sillä tätä temppua on turha peitellä "olin kännissä" tai "en ajatellut". Minun roolini EI ole antaa anteeksi.. Juuri nyt,kun kaikki on kaatumassa niskaan ja kun eniten tarvitsen jonku lujan puun joka seiso pahimmassakin myrskyssä,hän katoaa yöhön sanomatta kaunista sanaa. "huora".ok,selvä juttu.
Jatketaan tyttöjen kanssa kolmisteen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti