Niin.. Olen miettinyt pääni puhki,saamatta yhtään ajatusketjua päätökseen. Tai kaikki on vain niin sekavaa. Minun rakkaani,elämäni toisiksi paras koira,lapsi ja ystävä on lähdössä ikuisesti pois. Mitä sitten tapahtuu? Kenen kanssa lähden kohti viimeistä matkaa? Kuka tukee ja kuuntelee minua? Kuka kestää vihaisen epätoivon purkauksen ja sen hetken kun kaikki tuska mitä olen kerännyt itseeni purkautuu? Kun kaikki on ohi..kokonaan.
Näitä voi aina miettä saamatta yhtään vastausta. Olenhan kokenut tämän ennekin,kiduttanut oman itsekkyyteni ja suruni vuoksi toista,viatonta luontokappaletta. Saanut kohdata sen katseen kun liikkuminen ei enään ole mahdollista? "päästä mut pois" ja sen kun puolikas sydän nukahtaa pöydälle,lattialle,syliini..
Niisk.. Kyynel.. Huomenna on taas jaksettava miettä omaa elämääni,vaikken haluaisi. Tahtoisin vain nukahtaa,pysäyttää ajan ja odottaa ikiunessa ihmettä joka pelastaisi kaiken. Kun ei enään tarvitsisi tedä raskaita päätöksiä joita ei voi perua.. Kun piikki painuu ihoon,kaikki on ohi,minuuteissa. Ukomaton tunne.
Kuka on katsomassa etten avaa korkkia? että jaksan syödä,nukkua ja varmasti pitää pikku pätkiksstä huolta.. Pätkis on ainoa asia mikä minut pitää kiinni jonkinlaisessa elämän langassa. Onko Tatusta minun tuekseni? tuskimpa koska hän ei ole koskaan kokenut mitään vastaava. Mikään elämän varrella sattunut paska ei ole verrattavissa tähän. Kuka tulee? Miten voin harjoitella pätkiksen kanssa normaalisti yksin olemista? Pätkis ei ole kai milloinkaan ollut yksin ilman toista koiraa. Kaikki asiat ovat pahasti kesken kosk luulin että minulla on vielä kuukausia aikaa.. Eipä ollut.. Kiki on maannut apaattisena paikoillaan jo viikon.
Nyt on mentävä nukkumaan.. Hyvää yötä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti