Olen raivon partaalla. Elämäni on ollut tasapainoista lääkkeen aloittamisesta lähtien ja sanat "lääke ei poista ahdistuksen aiheuttajaa vaan peittää pahimmat oireet" ovat syöpyneet tajuntaani ja nyt kaikki yritykseni suojata mieleni pahimmalta ovat auenneet ja kaikki tuska ja ahdistus on vyörynyt ylleni.
Kuinka voin vihata sydämmeni pohjasta ihmistä,tai ihmistyyppiä jonka kaikkien maailman arvojen mukaan pitisi olla lähimpänä sydäntäni. Vittu,syljen ja paskannan niiden arvojen päälle. Minä vihaan,minulla on oikeus siihen. Vihaan itseäni ja sitä puolta itsessäni joka on veressäni. Puolikkaassa siinä. En tiedä miten tämän pukisi sanoiksi,ei ole niin rumaa ja oksettavaa sanaa joka sopisi kuvaamaan tätä tunnetta. Viha,katkeruus ja inho.. Ne ovat niin pieniä asioita.
Minä olen kasvanut isoksi. Haluaisin ottaa itsestäni kuvan jossa astun suurella kengällä sen kaiken "pikku-tyttö" ajattelun päälle. Olen aikuinen ihminen ja teen omassa elämässäni omat päätökseni. En ole riippuvainen kenestäkään,en tarvitse muita,varsinkaan syvimmän vihani kohdetta neuvomaan ja seuraamaan jokaista askeltani ja tarkistamaan tekemiäni päätöksiä. Minä vastustan,revin hänen kehonsa ja mielensä paloiksi ja kusen niiden palasten päälle. Olen niin täynnä sitä kaikkea mitä en koskaan ole saanut sanottua. Vittu,painu helvettiin elämästäni. Kuole,äläkä koskaan herää takaisin..
Piirrän ajatukseni ja tunteeni paperille. En voita kuvapalkintoja piirroksellani. Voitan vain oman elämäni palkinnon joka voisi jossain vaiheessa olla hyvä tunne,helpotuksen tunne ja vapaus. Vapaus siitä mitä joudun periaatteestakin sietämään.
Ihmiset luulevat niin tietävänsä eräistä asioista enemmän kuin minä. Tai hän. Ilman minkäänlaista tietoa ja kokemusta hän neuvoo minua ja kertoo kuinka asiat saadaan järjestykseen. Hän ei ymmärrä sitä että on liian myöhäistä kertoa kuinka minä pärjään parhaiten. Kuinka kasvatan eläimeni ja hoidan talouttani. Hän on minulle vihainen jos teen hänen mielestään vääriä päätöksiä ja voivottelee pää täynnä rauhoittavia kuinka hän on epäonnistunut hallitsemaan elämääni. Perkele..
Huomenna on debressiohoitajalle aika. Hänen reaktionsa kertomaani on odottamisen arvoinen näky..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti