Unilääkkeeni tuottavat kyllä halutun tilan eli unen,mutta sivuvaikutuksena ovat painajaiset. Suurin kammotukseni ,karhut, pyörivät unissani kahtena yönä. Taas kun en ottanut lääkettä,painajaiset hävisivät.
Stressiä riittää. Olen aloittanut koulun lopputyön teon. Aihe "vasikan matka syntymästä poikimiseen" Ja voin vain kertoa että 10 sivua aiheesta on vaativaa. Niin yksityiskohtaista tekstiä on vaikea tehdä että se miellyttäisi silmää.. Huhhuh. Että tässä iässä pitää vielä kouluakin käydä. Oma "pakko olla hyvä ellei täydellinen" asenteeni ei helpota asiaa mitenkään. Viitaten aiempaan kirjoitukseeni "pilvilinnan tarinoita" olen varannus kriisikäynnin psygologille ja lääkärille. Lääkäri nostaa abilify annosta ja vaihtaa unilääkkeen. Mikäli siis saan suuni auki..
Tänään turhauduin. En löytänyt lopputyöni aiheesta yhtään kirjallisuutta kirjastosta enkä kirjakaupoista. Kuljin hämeenkadun päästä päähän turhaa ja kuumuudessa. Iltapäivän yllättävä lämpötilan kohoaminen johti lisääntyneeseen ärsytykseen,sillä en osannut pukeutua oikein. Ärsyttää myös etten oikein tiedä kuinka pitkä lopputyöni pitäisi todella olla. 10 sivua on vain villi veikkaus.. Myös eräs henkilö on yrittänyt tavoittaa minua enkä tiedä mitä tunnen kun hän soittaa 2 vuoden tauon jälkeen. Toisaalta minä vihaan häntä ,mutta toisaalta asenteeni on aikuismaistunut niin että voisin jopa antaa hänelle anteeksi. Vielä en ole vastannut kuitenkaan puhelimeen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti