Olen niin surusta turta. Ikävöin. Kuka lohduttaisi minua?
Olen itkenyt monta kyyneltä,muistellut menneitä aikoja.
Aikoja kun hän vielä oli minun luonani.
Sydämeni hakkaa kysyen "missä hän on"
Enkä osaa vastata kuin että sateenkaaren toisella puolen.
Siellä,missä rauha on maan päällä
ja kaikkien jääneiden kaipaus,loistaa tuhantena aurinkona..
Siivosin juuri häkin pois,ja itku yllätti minut täysin. Suru musertaa rintani jälleen sirpaleiksi.Yritän parhaani mukaan olla vahva,mutta en oikein tiedä miten. Menetinhän minä ystävän.
Onhan minullakin oikeus surra...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti