Miksi minun elämäni on tylsää? Olenko vain keskeneräisten asioiden
keskellä kykenemättä päättää mitä tehdä seuraavaksi? kanavatyöstä
loppuivat langat,en voi jatkaa sitä ja palapelin tekeminen ei onnistu
huonon näön takia. En erota 3D paloja toisitaan jotta tekeminen tuntuisi
mahdolliselta ja mielekkäältä. Kudon myös,mutta "työ" ei valmistu
varmaan koskaan sillä en edes tiedä mikä siitä tulee.. Päiväni kuluvat
samalla kaavalla ja josain välissä aina tulee ahdistus..ainainen,ikuinen
ystävä. Tahtoisin kirjoittaa sähköpostia psykoterapeutille jotta voisin
saada edes sen asian eteenpäin,mutta yksin sopivan tekstin
kirjoittaminen on tuntunut jotenkin mahdottomalta. Miksi? Ehkä siksi
että en tiedä mikä minua vaivaa? Dissosiaatiohäiriö nyt ainakin vaikkei
psykologini olekaan sitä suoraan sanonut. Hän ei sano juuri mitään
suoraan. Odotan huomista kuin kuuta nousevaa..
Kello
on vasta puoli 12 eikä minulla ole mitään tekemistä. Kauppaan pitäisi
mennä,mutta auto on jäässä.. Kävelymatkahan tuohon on,mutta väsyttää
vielä niin paljon etten kyllä jaksaisi millään kävellä. Ihan turhaahan
on riipaista auto alle 2km matkan tähden ja käynnistää se sieltä kaupan
pihaltakin kylmänä,ellen sitten lähde kauemman isompaan kauppaan. Olen
huomannut syöväni suruun. Kai se on jokin tapa sitten kestää tätä
tylsyyttä ja kurjuutta yksin kotona ja estää ahdistuksen alkaminen..?
Taidan ummistaa kuitenkin silmäni vielä hetkeksi.. Niin on parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti