perjantai 27. syyskuuta 2013

Brutus..

Sinä siinä minun edessäni
katselet minua tovin.
Muistutat minua menneestä
jota kaipaan kovin.
Sinun tummat silmäsi
kuin tähtitaivas yön.
Vain sinun tuomiesi muistojen tähden
Minä nukun,minä syön..


Niin,hevoset. Nuo uljaat nelijalkaiset jotka joskus olivat koko elämäni ydin. Nyt tuntuu jotenkin tyhjältä ja tekpyhältä. Odotinko minä liikaa? Muutama kierros kaikissa askellajeissa ja siinä se tunti sitten olikin. Loppukaartoon ja pois..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti