Nämä päivät kun ei ajatus kulje.. Olen jälleen yksin kotona kun rakkaan sairasloma päättyi. Ehkä tämä tyhjyys ja tunteettomuus johtuu sisäisen järjestyksen heilahtamisesta,lauantain känneistä ja aamuyön rajusta oksentamisesta. Ruoka ei maistu ja muutenkin on kovin jäykkä ja tukkoinen olo.. Jonkun tekemisen aloittaminen on kovin kovin hankalaa ja vaikka tahtoisinkin, en pysty keskittymään.. Vielä kaksi tuntia ennen kun rakkaani on kotona. Ehkä tämä vain siitä johtuu.
Huomenna on terapia.. Odotan sitä jo,sillä minulla on paljon paljon puhuttavaa. Nyt kuitenkin haluaisin vain maata paikoillani ja odottaa.. Toivon että tämä olo ja vetämättömyys ei johdu sydämestä,sillä usein näin on. Olen kyllä seuraillut pulssiani mutta siinähän tuo jyskyttää ilman lisälyöntejä tai lyömättä jättämisiä.
Ehkä kaikki selittyy myös huonosti nukutulla yöllä ja heräämisellä kesken unien sohvalta johon olin sammunut täysin. Ehkä sitä ja ehkä tätä. Tuurha päivä tämä maanantai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti