Zen Cafe laulaa:
"sitten kun osaan kaikki huonot päiväsi ulkoa
voit kutsua öitä sisään
sitten kun osaan kaikki painajaisesi ulkoa
voit keksiä niitä lisää"
Uusin pakko-oire ystäväni on saapunut kiduttamaan minua.. Olen uuvuksissa vaikka kello on vasta yksi. Kyllästyin tähän nieleskelyyn ja mässyttämiseen jo ensimmäisen 5 minuutin jälkeen,mutta se ei auta. En pysty hallitsemaan sitä. En saa henkeä,erisyystä kuin ennen. Oi kumpa olisi joku keino,millä tämän saisi pois..
Etsin vastausta kysymykseen jota en tiedä. Jotain on liikahtanut alitajunnassani. Ehkä eilinen pettymys laukaisi tämän,kun odotin niin siskoani saapuvaksi. Hän ei tullut,eipä tietenkään.. Lupasi tulla tänään,mutta nähtäväksi jää..
Kaikki hajoaa käsiin. Auton vikalista yltää taivaaseen ja puhelimesta hajosi mikki. Nyt on vanhavanha samsung käytössä jossa ei ole nettiä tai edes kameraa.. Läppärin näyttö vilisee mustia raitoja ja odotan vain koska sekin pimenee. Päällimmäinen tunne on jokin surua muistuttava. Tietynlaista haikeutta havaittavissa.. En tiedä,onko tässä elämässä enään mitään järkeä. Jotenkin voimat alkavat jälleen hiipua.. Huomenna on terapia jota odotan. Toivottavasti on jo parempi fiilis silloin. Olen kyllästynyt jankuttamaan samaa hänelle,kuinka on huono olo ja kuinka olen oman itseni orja. Lenkillä juttelin jonkun ventovieraan naisen kanssa koirista pitkään. Voi olla että muisto Kikistä laukaisi tämän mässyttämisen. Ikävä on myös erästä,joka on ollut kateissa minulta jo vuosia. Miksen voi antaa menneen olla ja keskittyä vain olemaan olemassa? Enhän minä voi sitä tehdä kun kerran maksan terapeutille juuri sen tonkimisesta. Voi kun minulla olisi joku johtolanka jota seurata. Päiväkirjat ovat ainoa todiste siitä että olen ollut joskus pieni.. LässynLässynlää ja sitärataa.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti