Minä itken. Itken vuolaasti ja kirjoitan samalla. Itkuni on seurausta vihoviimeisenä uskomani asian toteutumisesta.
"Rakas" sanoi: Voit kertoa minulle mitä vain Johon minä sitten kerroin vastauksena. Sen jälkeen tuli tylyl kommentti "miksi sä luulet että mä istun tässä kuuntelemassa sun paskanjauhantaa?"
Ai että paskanjauhantaa? Kerroin elämäni pelottavimmasta ja hirveimmästä kokemuksesta ja se laskettiin paskanjauhamiseksi. Miksi minä olen tuollaisen ihmisen kanssa? Juuri nyt en löydä syytä..
Ei tuollaista tarvitse kestää.
VastaaPoistaOma rakkaani sanoi minulle aikoinaan, ettei tiedä, voiko uskoa kaikkea mitä olen hänelle kertonut. Hän sanoi epäilyksensä sellaisena hetkenä, etten juuri silloin ollut hänelle avautumassa. Pariin otteeseen myöhemminkin otti asian puheeksi, kun se vain on niin vaikea uskoa, että niin kamalia asioita tapahtuu. Nykyään kyllä saanut asian käsiteltyä ja on äärimmäisen vihainen kaikkille minua satuttaneille.
Mutta koskaan, ei milloinkaan hän ole sanonut minulle mitään epäilyksistään silloin, kun olen itku silmässä sanoja ulos pusertanut. Ja epäilyksiinkin on riittänyt kuittaukseksi kysymys, miksi minä valehtelisin. Kaikkia ei voi saada ymmärtämään. Minun piti kerran päätyä naimisiin, ennen kuin ymmärsin, miksi niin moni rikottu perustaa parisuhteen toisen rikotun kanssa.
Niimpä,oi hyvä rapamieli.. Puolustuspuheessaan(jota hädin tuskin kuuntelin) vilisi sanoja "Viinaa" "Liikaa viinaa"
Poista